Projektin mokat ja kummallisuudet

Projektissa on aina hyvä ruotia vähän mokia ja kummallisuuksiakin eikä esitellä pelkkää menestystä. Virheistä oppii tuskallisimmin, mutta parhaiten. Ja jälkikäteen ainakin naurattaa.

”Ihminen joka ei tee virheitä ei tavallisesti tee muutakaan.” ~William Magee

Moka: Kampiakselin holkin unohtaminen kokoonpanosta

• Oire: huomattiin ylimääräinen holkki osissa
• Juurisyy: huono purkuosien järjestyksenpito, huolimaton räjäytyskuvan lukeminen
• Ratkaisu ja korjaus: mitattiin holkki työntömitalla ja etsittiin vaihdetuista akseleista, räjäytyskuvista ja digikuvista sopivaa holkkia. Holkki sopi mitoiltaan kampiakseliin kytkinpuolelle. Holkista löytyi myös digikuva ja räjäytyskuva. Purettiin kytkinpaketti, jotta saatiin irroitettua kampiakselin pääratas ja laitettua holkki paikoilleen ja kokoonpantiin uudelleen kierrelukitteen kera.

Unohtunut kampiakselin holkki

Moka: Käynnistysakselin prikan unohtaminen kokoonpanosta

• Oire: käynnistyspoljin ei palaudu, eikä oikeastaan toimi kunnolla kertapolkaisun jälkeen
• Juurisyy: huono purkuosien järjestyksenpito, huolimaton räjäytyskuvan lukeminen
• Ratkaisu ja korjaus: prikka (räjäytyskuvan osa nro 5) puuttuu ja iso ratas jousineen pääsee pois paikoitaan. Prikasta löytyi myös digikuvat ennen ja jälkeen, missä virhe näkyy. Kytkinkoppa otettiin pois ja prikka paikoilleen.
• HUOM: prikka ei saa olla liian paksu, muuten ratkaisu ei toimi!

Kummallisuus: sylinterin ja yhden lohkoreiän kohdistus

• Oire: uuden sylinterin toinen kaasuttimen puolen rei’istä ei kohdistu lähellekään oikein lohkon reiän kanssa.
• Juurisyy: ei tiedossa, selvitellään
• Ratkaisu ja korjaus: Aluksi jätettiin riskillä auki. Reikä ei ollut käytössä edellisenkään sylinterin kanssa. Muut reiät kohdistuvat. Mutta tuloksena oli vuoto ja päätettiin koneistaa reiät kohdilleen ja laittaa vaarnaruuvi paikoilleen.

Sylinterin ja lohkon reikä eivät kohdistu

Kummallisuus: Tehopakoputki ei mahdukaan enää paikoilleen

• Oire: yksilössä mukana ollut tehopakoputki saatiin paikoileen, mutta äänenvaimennin ei mahdukaan
• Juurisyy: uusi sylinteri on hieman erilainen, mikä muuttaa putken kokonaislinjausta rungon suhteen
• Ratkaisu ja korjaus: tehoputken modifiointi sopivaksi. Vakiomallisen putken hankinta ja sen modifiointi sopivaksi.

Putki rungossaan, tähän ei äänenvaimennin enää mahdukaan

Änenvaimennin ei mahdukaan enää runkoon; ottaa säätimeen ja liian lähellä lokariakin

Vakiopakoputki ottaa kiinni iskunvaimentimeen

Kummallisuus: Takajarrupoljin ottaa kiinni kytkinkoppaan

• Oire: Takajarrupoljin ottaa kiinni kytkinkoppaan ja riskinä on maalien lähtö
• Juurisyy: ei tietoa, selvitellään
• Ratkaisu ja korjaus: lämmitys ja taivutus

Takajarrupoljin ottaa kiinni kytkinkoppaan…siksi suojaus.

Kummallisuus: edellisen omistajan jalkatappitangon hitsaus

• Oire: käynnistyspoljin ei mennyt paikalleen
• Juurisyy: edellisen omistajan jalkatappitangon hitsaus on muuttanut rakenteen muotoa
• Ratkaisu ja korjaus: lämmitettiin ja hakattiin kumivasaralla tankoa oikeaan asentoonsa

Käynnistyspoljin ei mahdu paikalleen jalkatappien ohi.

Kummallisuus: uusi takaroiskeläppä ei sovi (vaikka kaupan sivujen mukaan pitäisi)

• Oire: uudessa tarviketakaroiskeläpässä on kolme reikää, kuten lokarissa, mutta ne eivät osu lähellekään kohdilleen. Roiskeläpän mukana tulleessa kiinnitysraudassa on kaksi reikää, eivätkä ne sovi kohdalleen takalokasuojan eikä roiskeläpänkään kanssa. Mopo Sportin sivuilla väitettiin aikaisemmin yhteensopivuutta vuosimallien kanssa ja suositellaan käytettäväksi myytävien metallilokarien kanssa, jotka tähänkin projektiin hankittiin.
• Juurisyy: huono suunnittelu ja yhteensopivuuden varmistaminen
• Ratkaisu ja korjaus: modifioidaan rautaa, jotta sopii lokarin reikien jakoon.

Uuden roiskeläpän reikien paikat ja määrät eivät täsmää, vaikka yhteensopivuutta mainostettiin.

Kummallisuus: uuden tavaratelineen kromipinnoite järjestelmällisesti viallinen (toimittajan mukaan on kaikissa toimittajan kappaleissa yhtä huono)

• Oire: Kromipinnoite oli todella naarmuinen ja siinä oli selvästi kromauskiinnittimen tms. jälkiä
• Juurisyy: todennäköisesti huono tuotantomenetelmän suunnittelu ja laadunvarmistus; tosin vaikuttaa tekijän puolelta tuottamukselliselta
• Ratkaisu ja korjaus: palautetaan tavarateline ja tilalle maalattu versio. Maalattu versio laadukkaampi, mutta mm. hitsauslankaa oli jäänyt saumoihin törröttämään.

Kromipinnoite rikottu kiinnittimellä tms.

Kromipinnoite rikottu kiinnittimellä tms.

Syviä naarmuja kromipinnoitteessa

Kromipinnoite rikottu kiinnittimellä tms.

Hitsauslankaa törrötti hitsauksesta.

Moka: Etuhaarukka jäi asennuksessa löysälle

• Oire: Etuhaarukka tuntuu väljältä etu/taka -suunnassa, kuulia putoaa.
• Juurisyy: riittämätön kiristys; mutterit tuntuivat kiristyvän loppuun mutta kierteet olivat sen verran jäykät, että kiristys jäi vajaaksi.
• Ratkaisu ja korjaus: haarukan uudelleenasennus runkoon

Etuhaarukan kiristys jäi löydälle, kuulia putosi.

Moka: Polttoaineen suodatin väärin päin

• Oire: Mopo kävi hetken, mutta sammui äkisti.
• Juurisyy: Polttoaineen lisäsuodatin väärin päin, ei huomattu suodattimen kyljessä olevaa virtaussuuntanuolta. Hämäävää oli, että suodattimessa oli koko ajan bensaa, virtaus ei vain ollut riittävää.
• Ratkaisu ja korjaus: Vaihdettiin oikein päin.

Polttoainesuodatin väärin päin…

Polttoainesuodattimen virtaussuuntanuoli on syytä huomioida. Tässä kuvassa oikein.

Muita mokia:

• Ohjauslukon irroitus rungosta unohtui rungon purkamisen yhteydessä
• Uusien lokasuojien alapuolien suojaus kiveniskemiä vastaan olisi pitänyt tehdä ennen runkoon kiinnittämistä ja jouduttiin irroittamaan ne suojausta varten.
• Kytkinkopan reikä käynnistyspolkimen läheisyydessä jäi tukkimatta ennen öljyjen laittoa, mistä seurauksena öljyvuoto. Tukittiin pultilla tiivisteen kera.
• Pitkien ja lyhyiden valopiuhat väärin päin. Vaihdettiin.
• Ostettiin vääränlainen, tasavirtasähköjärjestelmällä varustettuihin mopoihin soveltuva äänimerkki.
• Etuhaarukkaa ei kunnostettu muun mopon purku- ja kunnostusvaiheessa, koska toimi hyvin alkuun. Sittemmin meni vaarallisen löysäksi ja jouduttiin purkamaan ja kunnostamaan myös sisältä.

Rungon kokoaminen 3 – moottorin kiinnitys

Jotta sähköjä ja vaijereita kannattaa asennella pidemmälle, moottori on kiinnitettävä runkoon. Uuden maalipinnan kolhuja yritettiin välttää kaikin keinoin ja paikkoja suojattiin ohuella vaahtomuovikankaalla (käytimme kangasta, jota käytetään laminaatin alla äänenvaimennukseen). Kangas on helppo repiä välistä pois kun suojausta ei enää tarvita.

Kaikki kolme kiinnityspulttia uusittiin ja ne voideltiin ennen asennusta vaseliinilla. Moottorin paikalleen nostamisessa on syytä olla apukäsiä. Lisähaastetta tuli tässä projektissa siitä, että rungon alaosa oli hieman kokoonpuristunut ja moottori ei meinannut millään pudota paikoilleen.

Suojattu runko ja kytkinkoppa sekä vaseliinilla voidellut uudet pultit

Moottori paikoilleen

Magneeton koppa pidettiin tässä vaiheessa vielä auki

 

Suojat riisuttu

Tästä voitiin jatkaa vaijereiden ja sähköjen kanssa. Kaikista varotoimista huolimatta pientä kolhua tuli. Niitä pitää paikkailla myöhemmin.

Kahvojen ja vaijereiden asennus

Tässä PV-mallissa oli neljä  vaijeria. Kaikki vaijerit uusittiin. Projektilla ei ollut vielä käytössään nopeusmittaria, joten sen asennusta ei tässä esitetä, vaikka sekin hankittiin odottamaan mittaria.

Uudet vaijerit (nopeusmittarin vaijeri ei kuvassa)

Tankojen räjäytyskuvasta ja vaijereiden reitityskuvista on apua vaijereiden asennuksessa. Kaasutinkohtaiset ohjeet on etsittävä niiden manuaaleista.

Suzuki PV tangon räjäytyskuva

Suzuki PV vaijereiden reititys rungossa

Projekti päätti uusia sekä kaasukapulan että tupit. Tupeiksi valittiin Progripin mustat tupit metallivahvikkein (Motonet 38-25875). Todella tiukat tupit asennettiin korkeaviskositeetin suihkutettavan vaseliinin (CRC HD Vaseline) avulla, mikä on kosteuden poispitämisen kannalta parempi vaihtoehto kuin saippuavesi. Tupit istuivat todella jämäkästi tämän aineen kanssakin.

Kuskin komentosilta alkaa hahmottua

Kaasuvaijeri

Kaasuvaijerin yläpää kiinnitetään kaasukapulaan, joka asennetaan vaijereineen kahvarungon sisään. Muista varmistaa, että kaasukapula tuppeineen on varmasti pohjassa ennen kahvarungon kiristystä.

Kaasukapula ja tuppi asennettuna, vaijerin asennus

Seuraavassa on esitetty Dellorton PHBG kaasuttimen luistin asennus vaijeriin. Luistipaketti koostuu neulasta, luistista, muovilaipasta, palautusjousesta ja hatusta. Vaijeri työnnetään hatun ja jousen läpi ja viedään muovilaipan ja jousen välistä. Vaijerin pää viedään vielä luistin läpi ja lukitaan siihen. Koko valmis paketti asennetaan kaasuttimeen urakohdistuksen avulla. Luistin pitää solahtaa kammion pohjaan helposti, ilman väkivaltaa ja sen tulee liikkua herkästi, nykimättä. Muista testata toimintaa, ”hirttävä” kaasu voi olla vaarallinen.

Muovilaipan asennus

Vaijerin pään vienti muovilaipan läpi

Kokoonpuristus, jotta luistin neuloineen saa asennettua

Vaijerin pään vienti luistin läpi

Valmis vaijeri/luistipaketti

Luistin vienti kaasuttimeen. Muista urakohdistus!

Valmis vaijeriasennus

Vaijerin toimivuutta kannattaa testata kahvasta. Liikkeen tulee olla sujuvaa ja palautus tulee olla täysimittainen (samankokoinen palautusliike kuin kaasutusliikekin).

Jarruvaijeri

Etujarruvaijerin asennus on melko suoraviivaista. Yläpää laitettiin ensiksi kiinni jarrukahvaan ja jarrukahva kiinnitettiin lepoasentoonsa teipillä säädön helpottamiseksi. Jarrukengät ovat uudet, joten Jarruvipu asetettiin levittäjän akselille siten, että se on kilvessä olevan kuluma-asteikon alkupäässä. Sitten vaijerin holkki pujotettiin pidikkeeseensä siten, että vaijerista on ”löysät” pois ja tehtiin hienosäätö säätömutterilla. Lopuksi lukittiin säätömutteri ylemmällä lukitusmutterilla tiukasti.

Etujarruvaijerin säätö ja lukitus

Kytkinvaijeri

Kytkinkahvan voi asentaa kokonaan etukäteen. Yksinkertaisesti pujotetaan kahvarunko ja tuppi pohjaan asti tankoon ja lukitaan kytkinkahvarunko ruuveillaan välittömästi tupin päättymisen kohdalle. Kuten jarruvaijerikin, kytkinvaijerin yläpää laitettiin ensiksi kiinni kytkinkahvaan ja kahva kiinnitettiin lepoasentoonsa teipillä säädön helpottamiseksi.

Kytkinkahva ja tuppi asennettuna

Sitten kokoonpantiin alapään vipu. Vapauttajan akselista kannattaa otta löysät ensin pois ja asentaa vipu akselille siten, että liikevara riittää irroitukseen ja momenttia saadaan toimintaan. Vähän reilu 90 asteen kulma kytkinvivulle vaijeriin nähden on sopiva. Kiristä vipu booreihinsa kunnolla ennen kokeiluja, ettet tuhoa niitä! Asenna vivun tappi vaijerin hahloon ja lukitse sokalla. Taita sokan ”viikset” oikeaoppisesti molemmin puolin tapin ympäri ja leikkaa ylimääräiset pätkät pois.

Kytkinkorvake on kierteellinen. Kierrä vaijerin holkkia kunnes löysät on vaijerista pois ja lukitse mutterilla. Lopuksi laitetaan kumisuojat paikalleen.

Kytkinvipu kiinnitetty vapauttajan akseliin ja vaijeriin. Vivun tappi lukitaan sokalla. Muista oikeaoppinen sokan taivutus tapin ympäri!

Löysät pois ja lukitus. Lopuksi vaijerin kumisuojat paikoilleen.

Vaijeriohjaimia ei tässä vaiheessa löytynyt. Saimme vinkin tehdä sellaiset itse pyörän pinnoista mutta päätimme vielä etsiskellä alkuperäisiä.

Osien perusvahaus

Projektin tässä vaiheessa päätimme tehdä perusvahauksen sen helppouden takia. Pääosat, kuten runko ja tankki, ovat hyvin esillä ja moottori vielä irti. Työ on hidasta ”etusormihommaa”, myös kiillotus. Tärkeintä on tarkka vahapinnan kattavuus, joten hosua ei kannata.

Vahana käytettiin Autoglymin Super Resin Polish -yleisvahaa, mikä sopii sekä uusille että vanhoille maalipinnoille ja lakkaviimeistelylle.

Tankin alapuolen vahaus

tankin vahaus päältä; ei kiillä – vielä.

Sivukoteloiden vahaus

Myös uusi pakoputken lämpösuoja vahattiin molemmin puolin

Maantiesuola, täältä tullaan!

Vanteiden ja napojen vahaus

Etuhaarukka ja jouset ja jopa sisäputket käytiin tarkasti läpi

Tämä paikka on todellakin vahattava tässä vaiheessa

Ennen kiillotusta

Kiillotuksen jälkeen

Myös uusi tavarateline vahattiin ennen asennusta.

Uuden tavaratelineen vahaus. Huomaa yhdestä saumasta törröttävä hitsauslanka.

Viimeistelyvahaus ja -kiillotus tehdään vielä myöhemmin ns. kiiltokuvapinnoille, eli katseenvangitsijapinnoille. Tarkempia ja laadukkaampia kuvia luvassa…

Polttoainejärjestelmän kunnostus

Polttoainetankin kunnostus ja maalaus on esitetty erillisissä artikkeleissa.

Kaasutin (Dellorto PHBG) putsattiin ja tiivisteet vaihdettiin uusiin. Korvakkeestaan haljennut imukaula sekä ilmansuodatin vaihdettiin uuteen.

Huollettu kaasutin

Polttoainehana vuoti jonkin verran. Sen voisi kasata osista räjäytykuvan avulla, mutta se päätettiin vaihtaa kuitenkin kokonaisena.

Suzuki PV polttoainehanan räjäytyskuva

Uusi hana paikoillaan

Tankin päässä päähanan ja varatankin suodattimet uusittiin. Suodattimien pituudella ”tehdään” varatankki. Pidempikaulainen suodatin on päähanan, jolloin bensiini ”loppuu” aikaisemmin ja siksi pitää kääntää varatankille ja herätellä näin kuski tankkaamaan. Suodattimet irroitetaan pyörittelemällä. Tankkiin integroidut kaulat vaurioituvat herkästi, joten taivutella ei kannata!

Vanhojen suodattimien irroitus. Pyörittele, älä taita!

Uudet ja vanhat suodattimet

Uudet suodattimet painetaan pyöritellen paikalleen.

Pääsuodatin on pidempi.

Pienenä lisävarmisteluna laitettiin erillinen suodatin päälinjaan, sillä riski on, että tankista aluksi tulee käsittelyssä liikkeelle lähtenyttä hienojakoisempaa töhkää, jotka eivät jää tankissa oleviin linjasuodattimiin. Tarkoitukseen ostettiin halpoja Bilteman kertakäyttösuodattimia. Polttoaineen lisäsuodattimessa tulee huomioida suodattimen kyljessä oleva virtaussuuntanuoli.

Tankin korkin tiiviste oli kulunut ja kovettunut, lisäksi siinä oli vähän maalia edellisen omistajan jäljiltä. Pieni yksityiskohta, jossa ei kannata säästää. Höyrytkin on mukava pitää tankissa.

Tankin korkin tiiviste uusittiin.

Polttoainetankin etupalan ylä- ja alakumit uusittiin. Nämä pienet tärkeät kumiosat vaimentavat tärinää ja estävät maalien kulumisen ja siten tankin ruostumisen alkamisen. Näissä ei kannata säästää.

Polttoainetankin etupalan ylä- ja alakumit (ei kuvassa) ovat tärkeitä osia.

Etupalan ylä- ja alakumit paikoillaan. ”Made In Japan” kumiosissa lämmittää kaiken halpamaavalmistuksen keskellä.

Tässä vaiheessa tankin ollessa vielä irtonaisena se vahattiin.

Kaasuvaijeri uusittiin. Sen asennus ja säätö sekä kaasuttimen säätö esitetään tulevissa artikkeleissa. Kaasuttimen pään osat (luisti, jousi ja muovilaippa) olivat likaiset. Ihme, että kaasutin pelasi niinkin hyvin koeajossa. Likaisuuden syy lienee haljennut kumiläpivienti tai huono ilman suodatin.

Osat pestiin vaijerin irroituksen jälkeen liuotinpesulla ja vanhalla hammasharjalla ennen asennusta uuteen vaijeriin.

Vanhan vaijerin irroitus

Osien liuotinpesu harjan avulla

Kumiläpiviennissä oli pieni halkeama. Todettiin, että sillä ja pienellä kumiliimakorjauksella kuitenkin pärjätään

Pestyt osat

Polttoainejärjestelmän kunnostuksen lomassa tuli mieleen tarkastella myös, mitä PeeVeli tulevaisuudessa polttoaineena juo. Service manual suosittelee tämän ikäiselle yksilölle 25:1 (4%) seossuhdetta. Tämä lienee nykyöljyillä liikaa. Oikean seossuhteen öljymäärän voi tarkistaa tästä taulukosta.

Tankin ja etupalan maalaus

Maalaus aloitettiin huolellisella rasvanpoistolla. Tankin aukot on suojattava huolella vedenkestävästi. Maalipesu tehtiin peltipesulla kolme kertaa, aina puhtaalla sienellä välissä kauttaaltaan hinkaten. Muista kumihanskat rasvanpoistoaineiden kanssa!

Huolellisessa rasvanpoistossa pitää kaikkien välineiden olla puhtaat, myös kumihanskojen, sienen, astioiden jne.

Tankki kuivattiin ja esilämmitettiin kuumailmapuhaltimella. HUOM: tankin on oltava tyhjä nesteestä ja höyryistä hehkuvalla vastuksella varustetun puhaltimen kanssa työskennellessä!

Maalipesun levitys sumutinpullolla.

Sienellä hankaus kannattaa ehdottomasti tehdä.

Pohjamaalaus tehtiin ohuin kerroksin märkää märälle -periaatteella. Maston Rost Primer -maalissa on hyvät tartunta- ja hiontaominaisuudet.

Ensimmäinen pohjamaalikerros.

Pohjamaalaus tehty.

Pohjasta tuli kerralla hyvä.

Vähäinen kokemus näkyi pikkuvirheinä. Pohjamaalaus nimittäin paljasti kittauksessa puutteita. Yhtä lommoa jouduttiin täyttämään lisää, samoin joidenkin kittauksien pinnanlaatu oli heikko. Myös pohjamaalin pinnankarkeus ”applesiini-ilmiö” oli paikoin liian suuri ja jouduttiin hiomaan hienolla vesihiomapaperilla.

Lopulta päästiin pintamaalaukseen. Letkunipat suojattiin teipein, tankin aukkoon kehiteltiin ohuesta muovipussista ja vanhasta huivista. Tiukaksi pötköksi muotoiltu tulppa työnnettiin tankkiin ja vedettiin ulos siten, että se tiivisti tiukasti aukon, mutta ei estänyt kauluksen maalausta.

Tankin pohja maalattiin Motipin mustalla (04001). Pintamaaliksi tuli omistajan toiveiden mukainen Motipin metallinhohtosininen (53980). Kerroksia laitettiin useita ja todella ohuesti märkää märälle -periaatteella. Lakkaus tehtiin saman tien samalla periaatteella, kerroksia kolme.

Pohja maalattiin mustaksi.

Seuraavassa muutamia otoksia. Kirkas syysaurinko teki hieman haastetta kuvaamiseen heijastuksien muodossa.

Tankin muovinen etupala ostettiin uutena, mustaksi maalattuna. Se pestiin maalinpesuaineella ja maalattiin kaksi kertaa tankin värillä ja lakattiin kahdesti.

Tankin muovinen etupala maalattuna ja lakattuna.

Sähköjärjestelmän kunnostus ja uusiminen

Sähköt olivat kovin vaillinaiset. Peruskalustus puuttui. Käytännössä vain sytytys toimi – ja senkin toimiminen oli pienoinen ihme (ks. artikkeli ”Rungon purkaminen” ja ”Tangon ja kahvojen kunnostus”) . Vanhasta moposta jäi vain sähköjärjestelmään sytytysyksikkö sekä jännitteen säädin.

Kaikki johdot magneetolta jouduttiin juottamaan ja hapertuneet eristeet korjaamaan ja maadoituskytkentä korjaamaan ks. artikkeli ”Moottorin kokoaminen 3 – magneeton puoli”.

Kärjettömän sytytyksen (CDI) ohjaimen liittimet ja kiinnitykset putsattiin ja suojattiin ruosteenestomaalilla niiltä osin, kun kytkennän kannalta pystyi ja pultit ja aluslevyt uusittiin.

Tällaiselta näytti ennen.

Kaikki CDI-yksikön liitokset putsattiin ja suojattiin huolellisesti

Myös jännitteensäädin laitettiin uuteen uskoon. Aluslevy hiottiin ja ruostesuojattiin ja maalattiin rungon tapaan (Motip 55250 hopea + lakka). Säätimen liitin putsattiin ja ulkoisesti se sai saman käsittelyn kuin aluslevy.

Ruostesuojaus

Mopon sielu muodostuu yksityiskohdista…

Johtosarjaksi ostettiin uusi 12V järjestelmälle sopiva (Mopo Sport 36610-17270-1). Tämä sarja vaatii jännitteensäätimen liittimelle menevän kytkennän muuttamista.

Uusi johtosarja ennen modausta 6V järjestelmään.

Modausta vaativa jännitesäätimen liitin

Jarruvalotoimintoa tai äänimerkkiä ei tässä yksikössä ollut ollenkaan jäljellä, joten uudet osat jouduttiin ostamaan. EDIT: ostamamme äänimerkki osoittautui myöhemmin vääräntyyppiseksi tasavirtaäänimerkiksi, ks. artikkeli ”Toimintakokeiden vikojen korjaus – imuvuodot, äänimerkki”.

Uusi jarruvalon katkaisin ja jousi

Uusi äänimerkki ja kunnostettu sytytyksen säädin. EDIT: kuvassa näkyvä äänimerkki osoittautui myöhemmin vääräntyyppiseksi tasavirtaäänimerkiksi!

Komponenttien ja johtojen esisovittelua paikoilleen.

On kiva, että yksityiskohdat ovat kunnossa, vaikkakin jäävät piiloon

Bulkkimallin takalyhtyä rautoineen jouduttiin hieman modifioimaan, jotta johtosarja saatiin asiallisesti sisään. Johtosarja muuten saisi käytännön syistä olla pari senttiä pidempi. Tämä projekti päätyi tekemään johtosarjaan jatkoliitokset alla kuvatun mukaisesti.

Bulkkilyhty tarvitsee kolme reikää, yksi johdoille ja kaksi kiinnitykseen. Lyhdyn runkoa käytettiin reiän paikan merkkaamiseen ja pistepuikolla ja vasaralla lyötiin porauksen alkupiste (helpottaa huomattavasti porausta; ei lähde terä ”soutamaan”). Paras tapa olisi tietysti porata pylväsporakoneella tällaiset reiät. Reiän reunat tulee viilata pyöreällä metalliviilalla purseiden ja terävien reunojen poistamiseksi.

Bulkkitakalyhtyä varten tarvittiin uusi reikä. Muista käyttää suojalaseja!

Abiko-tyyppisiä puristusliitoksia näkee kaikenlaisia. Johtimien kuorinta on usein tehty huolimattomasti (liian pitkä/lyhyt kuorinta jne.). Samoin usein puristusliitos on tehty väärin, ts. liittimet on puristettu väärin. Puristusliitoksista on hyvä artikkeli esim. Kompo 2010 -wikissä.

Kunnolliset puristusliitospihdit ja johtojen kuorintapihdit ovat oiva apu. Investoimalla hieman enemmän laadukkaisiin pihteihin ja liittimiin säästää vaivaa ja hermojaan ja liitokset kestävät kauan. Samoin kannattaa opetella käyttämään abikopihtejä oikein. Niissä on kahdenlaisia puristuskoloja, eristetyille liittimille ja eristämättömille. Lisäksi on eri kokoluokat. Valitse oikean tyyppinen ja liittimen koon mukainen kolo.

Kuorintapihdit nopeuttavat hommaa ja tekevät hyvää jälkeä.

Abikoliitokset on syytä tehdä huolella.

Kutistesukilla pidetään vesi liitoksista ulkona.

Kuumailmapuhallin kutistaa sukat

Kaapelointi kannattaa tehdä siten, että johdot menevät kutistesukitettuina rei’istä läpi. Käytä myös kumisia läpivientisuojia, ne ovat halpoja ja suojaavat kaapelia ja estävät veden ja lian menemistä sisään.

Läpivienti pellistä ja lyhdystä sukitettuna

Tästä sitten kytkemään.

Sähköjärjestelmän pääkomponentit olivat nyt paikoillaan. Tästä lähdettiin varsinaisesti kytkemään.

Moottorin kokoaminen 5 – kytkinkotelo

Viimeinen moottorin kokoamisen vaihe oli laittaa sivukotelot paikoilleen. Kytkinkotelo kannattaa laittaa ennen moottorin kiinnitystä runkoon, magneeton puolen kotelon kiinnitys on makuasia; aukinaisena ketjun laitto on toki helpompaa.

Tiivisteet ovat luonnollisesti kaikki uusia. Tiiviste soviteltiin ensin paikoilleen vanhasta kannesta pelastettujen ohjainholkkien avulla.

Tiiviste ja ohjainholkit paikoilleen

Kytkinkotelon paikalleensaanti edellyttää, että kytkimen vapauttimen tappi on kohdallaan, vasten vapauttajan akselin ratasta. Kun se on kohdallaan, paina koteloa tasaisesti alaspäin samalla hieman liikuttamalla vapauttajan akselia. Kun hampaat sattuvat kohdalleen, kotelo putoaa paikoilleen. Apuna kääntämiseen voi käyttää kytkinvipua.

Kytkinkotelo painetaan paikoilleen liikuttamalla vapauttajan akselia hieman

Öljytiivisteet kannattaa öljytä tavalliseen tapaan ennen asennusta. Asennuksessa on kätevä käyttää sopivan kokoista lenkkiavainta tiivisteen pohjaan painamiseen.

Siirtäjän akselin öljytiivisteen asennus

Käynnistyspolkimen öljytiivisteen asennus

Kansi kiinnitettiin M6 kuusiokoloruuveilla (huomaa eri pituudet), projektimopossa olleen sekalaisen kiinnitysruuvivalikoiman sijasta. Kuusiokoloruuvien kanssa maalia ja kantoja tuhotavat lipsahdusriskit ovat pienempiä ja hylsytkään eivät kovin hyvin mahdu kääntymään joka kohdassa. Kiristys tehtiin tasaisesti ristiinkiristämällä ruuvinmukaiseen momenttiin.

Moottoriin oli ostettu uusi öljytulppa pilalle muljatun tilalle. Kytkinkoteloon tuleva täyttötulppa oli vielä käyttökelpoinen. Seuraavaksi päästään kiinnittämään moottori runkoon.

Tangon ja kahvojen kunnostus

Tangon putki oli hyväkuntoinen. Kahvoja purkaessa kuitenkin löytyi lisää vikoja vikalistan jatkoksi. Kaasukahvaan ei mene ehjää kaapelia liittimineen ollenkaan, joten sähköjäkin päästään rakentelemaan.

Ruostetta löytyy.

Valokatkaisijan levyn pidäkkeet ruosteessa, ei kuitenkaan toiminnallista vaikutusta.

Kahvat liottelussa ennen puhdistusta.

Tangosta poistettiin tuppien liimajämät liuotinpesulla ja rätillä. Tangon sisällä oli jonkin verran ruostetta, mutta ei paksulti. Sitä poistettiin niin syvältä kuin mahdollista (hiekkapuhalluksella olisi lienee onnistunut kätevästi) ja putkeen suihkuteltiin ruostesuojamaalia. Muuten tanko oli hyväkuntoinen ja valmis kokoonpantavaksi näiden toimenpideiden jälkeen.

Kahvat vaativat järeämpää käsittelyä. Liotuksen jälkeen liuotinpesuaineella ja hammasharjalla oli käyttöä, samoin pienellä ruuvarilla ja rätillä.

Loppuuko tämä putsailu koskaan…?

Kahvat puhdistettuna.

Kahvat ovat hintavia. Tässä kohti näytti kuitenkin, että näillä pärjätään, kunhan sähköt saadaan rakennettua. Kun sähköosia tarkasteltiin tarkemmin, alkoi näyttämään pahemmalta. Kontakteissa oli hapettumien lisäksi syöpymiä. Esim. moottorin sammutusnapin jousen pinnoite oli syöpynyt. Puhdistamaan sen pystyi,  mutta uudelleen ruostuminen on varmaa.

Sammutusnapin kontaktit olivat huonossa kunnossa.

Tankin kunnostus

Yleisin kysymys mopoprojektien kommentaattoreilta taitaa olla: ”minkä värinen tankki?”. Tankki on mopon katseenvangitsija ja kuvastaa omistajaa, joten omistajan on syytä valita väri itse.

Kunnostuksen ja maalauksen laatu näkyy herkästi, mistä aiheutuu pieniä paineita projektille.

Tässä yksilössä lähtökohtana on tödennäköisesti puolihimmeällä mustalla pintamaalattu tankki, jossa on muutama lommo ja pintaruostetta puoliskojen välissä. Tankki oli siis kunnostuskelpoinen.

Lähtökohta. Tämä tankki osoittautui omaksi pikku osaprojektikseen.

Maalikerroksia paljastui aluksi 5. Uloimmasta pohjimmaiseen: musta, sininen, musta, pinkki, harmaa. Jälkimmäisin on todennäköisesti pohjamaali. Saattaa olla, että näiden lisäksi on vielä punainen maalikerros.

Maalikerroksia riittää, jopa viisi…

…vai vielä kuudeskin kerros (punainen)?

Aivan aluksi hiottiin nopeasti päällimmäisin maalikerros rikki ja laitettiin maalinpoistoainetta. Aine ei pure automaaleihin, muuten. Painepesussa lähti pintamaalia paljon. Poistoa jatkettiin hiomalla ja taas uudella maalinpoistokerralla.

Pintarikottu musta maali lähti irtoamaan maalinpoistoaineella kohtuullisen hyvin.

Hionta ja useat kerrokset tekevät villejä kuvioita.

Sininen maali oli mustaa huomattavasti tiukemmassa ja lähti ainoastaan hiomalla.

Psykedeelisen näköinen tankki; pitäisikö jättää tällaiseksi??

Hionnan jatkuessa alkoi paljastua myös kitattuja lommoja. Kittaus oli alunperin tehty laadukkaasti ja olivat yhä käyttökelpoiset.

Myös pikkulommot oli kitattu, kitti poistettiin.

Kaksi kitattua isompaa lommoa paljastui.

Erityisen tärkeät paikat käydä läpi ovat tankin saumat. Niistä tankin ruostuminen ja vuotaminen yleensä alkaa. Saumataitokset hiottiin Dremelin miniporalla ja tarkastettiin huolella. Ruostevaurioita ei havaittu.

Saumahitsauskohdat on kätevä käydä läpi Dremelillä.

Edellisen omistajan jäljiltä pinnassa oli naarmuja. Myös tekemämme konehionta jätti jälkensä. Jälkeenpäin kuulimme, että maalinpoistoon on saatavana omia erikoislaikkoja, joilla maalit lähtevät nopeasti ilman, että peltiin tulee hiontajälkiä. Hiontaa jatkettiin käsin hiomasienellä ja kolmen eri karkeuden hiomapapereilla. Lopulta päästiin häivyttämään naarmut kiillotuslaikalla. Tähän riitti nopea kaksivaiheinen kiillotus kahdella eri karkeuden kiillotusaineella ja kahdella eri laikalla.

Kiillotus, vaihe 1 (karkea kiilloitusaine)

Kiillotus, vaihe 2 (hieno kiilloitusaine)

Kiillotusaine pestiin seuraavaksi pois. Se on pestävä huolellisesti useaan kertaan metallin päältä, jotta kitti ja pohjamaali tarttuvat kiinni. Kittaukseen käytettiin tavallista metallille sopivaa Wurthin muovikittiä erillisellä kovettimella. Kovettimen annosteluohje oli melko kummallinen; miten annostelet tarkasti ”2% kovetinta muovikittiin”? Kitti saatiin kuitenkin työstökovaksi ohjeiden mukaan n. 20 minuutissa.

Kittausta. Haastavimmat lommot olivat korkin viereinen ja sivun suuri lommo.

Hiotut lommot.

Tankin alapuolen kunnostukseksi riitti taipuneiden kiinnikkeiden suoristus ja pintaruosteen ja maalien hionta. Alapuolen maali oli erittäin kovaa kiinni, joten ei katsottu tarpeelliseksi hioa joka ”ryppyä” pellille asti. Alkava pintaruoste ronkittiin ja hiottiin kuitenkin hyvin huolella pois.

Pohjan läpikäynnissä hiomasieni ja Dremel olivat oiva apu.