Lokasuojien sisäpuolien suojaus

Uusien lokasuojien ollessa jo kasattuna saimme PV foorumilta hyvän vinkin niiden suojaamisesta. Uudelleen tekeminen on hukkaa, mutta tässä tapauksessa se varmasti pidemmällä tähtäimellä kannatti tehdä Suomen hiekoitussepeliteitä vastaan. Ja tulipahan nähtyä PeeVelin look ilman lokasuojia.

PeeVelin alaston look ilman lokasuojia

Suojaus toteutettiin kaksinkertaisella ruostesuojamaalauksella (Maston Rost Primer) sekä kiveniskusuoja-aineella (Tectyl 190/TE20010).

Kiveniskusuoja-aine on ruosteenestoaine, joka muodostaa puolikovan, muovimaisen, paksun suojakalvon. Valmistajan mukaan aine muodostaa jonkin verran huokoisat kalvot, joten on suositeltavaa maalata käsitellyt kohdat pintamaalilla joko kerrosten
alla, välissä tai päällimmäisenä.

Lokasuojat pestiin maalipesulla. Osille jo aikaisemmin tehty perusvahaus menee myös tämän takia uusiksi. Muista käyttää suojahanskoja! Myös koko prosessin ajan riittävä tuuletus on ensisijaisen tärkeää.

Puhdistus suoritettiin maalipesulla ja sienellä hankaamalla. Pesu toistettiin pari kertaa.

Erilaiset ruosteensuojamaalit alustamassat ovat hyvä renki, mutta paha isäntä. Ne tarttuvat viheliäisen lujasti – toki sehän on niiden tarkoituskin – myös ei-toivottuihin pintoihin. Siksi maalattavien osien ja maalaustilan suojaukseen kannattaa panostaa.

Reiät kannattaa suojata ensin teipillä yläpuolelta painaen reiän kohdalta teippi hieman kuopalle – mutta vain hieman. On hyvä, että ruostesuojausta on reiän sisäreunoilla.

Suojaus aloitettiin teippaamalla reiät.

Etulokasuojan isojen reikien suojaus pitää tehdä siten, että kotelon suojaus onnistuu.

Yläpinnan suojaus on kätevä tehdä maalarinteipillä kiinnittämällä teipit koko lokarin reunan pituudelta tarkasti vain pellin reunan kohdalta, siis taittamatta lokariin. Sitten muovi nostetaan yksinkertaisesti teippipintoihin ja liimataan tiiviisti ja lokari on tavallaan puolittain pussissa. Käytimme hyvin ohutta, kevyttä ja siksi taipuisaa maalarinsuojamuovia, jota saa rautakaupoista.

Ensin teipit reunoihin tarkasti kiinni…

…sitten nostetaan pussi alakautta teippien tarraan.

Lokasuojat esilämmitettiin kuumailmapuhaltimella ennen maalausta viimeisenkin kosteuden saamiseksi pois ja tarttumisen varmistamiseksi.

Lämmitys ennen maalausta

Ruostesuojamaalaus suoritettiin 2 kertaa. Etulokareissa on ruuvien kohdalla kotelomaisia rakenteita, joihin on hyvä saada maalia. Käytimme spraymaalipilliä tähän tarkoitukseen. Myös reunojen taitoksiin on hyvä yrittää saada ainetta.

Koteloihin ruiskuteltiin spraymaalipillillä. Valumista ei ollut tällä kertaa niin väliä.

Ruostesuojamaalaus tehty kahteen kertaan.

Ruostesuojamaalin kuivuttua ruoskutettiin kiveniskusuojaa kaksi kerrosta antaen kuivua kokonaan välillä (valmistajan kuivumisaikasuositus 3-5 h). Jälkeenpäin ajatellen olisi pitänyt valita musta väri (Tectyl 190/TE20000) harmaan (Tectyl 190/TE20010) sijasta, sillä oli vaikea erottaa harmaan ruostesuojamaalin päältä harmaa kiveniskusuoja-aine.

Kiveniskusuoja-aine kuivumassa. Se muodostaa muovimaisen, puolikovan ja kimmoisan kalvon.

Lopuksi lokasuojat vahattiin ja kiillotettiin uudelleen yläpuolelta. Suojaus toimi hyvin, ei tarvinnut putsata ollenkaan yläpuolelta ja lokasuojien alareunat ovat siistin näköiset, kun niihin ei tullut suojausta.

Tankin ja etupalan maalaus

Maalaus aloitettiin huolellisella rasvanpoistolla. Tankin aukot on suojattava huolella vedenkestävästi. Maalipesu tehtiin peltipesulla kolme kertaa, aina puhtaalla sienellä välissä kauttaaltaan hinkaten. Muista kumihanskat rasvanpoistoaineiden kanssa!

Huolellisessa rasvanpoistossa pitää kaikkien välineiden olla puhtaat, myös kumihanskojen, sienen, astioiden jne.

Tankki kuivattiin ja esilämmitettiin kuumailmapuhaltimella. HUOM: tankin on oltava tyhjä nesteestä ja höyryistä hehkuvalla vastuksella varustetun puhaltimen kanssa työskennellessä!

Maalipesun levitys sumutinpullolla.

Sienellä hankaus kannattaa ehdottomasti tehdä.

Pohjamaalaus tehtiin ohuin kerroksin märkää märälle -periaatteella. Maston Rost Primer -maalissa on hyvät tartunta- ja hiontaominaisuudet.

Ensimmäinen pohjamaalikerros.

Pohjamaalaus tehty.

Pohjasta tuli kerralla hyvä.

Vähäinen kokemus näkyi pikkuvirheinä. Pohjamaalaus nimittäin paljasti kittauksessa puutteita. Yhtä lommoa jouduttiin täyttämään lisää, samoin joidenkin kittauksien pinnanlaatu oli heikko. Myös pohjamaalin pinnankarkeus ”applesiini-ilmiö” oli paikoin liian suuri ja jouduttiin hiomaan hienolla vesihiomapaperilla.

Lopulta päästiin pintamaalaukseen. Letkunipat suojattiin teipein, tankin aukkoon kehiteltiin ohuesta muovipussista ja vanhasta huivista. Tiukaksi pötköksi muotoiltu tulppa työnnettiin tankkiin ja vedettiin ulos siten, että se tiivisti tiukasti aukon, mutta ei estänyt kauluksen maalausta.

Tankin pohja maalattiin Motipin mustalla (04001). Pintamaaliksi tuli omistajan toiveiden mukainen Motipin metallinhohtosininen (53980). Kerroksia laitettiin useita ja todella ohuesti märkää märälle -periaatteella. Lakkaus tehtiin saman tien samalla periaatteella, kerroksia kolme.

Pohja maalattiin mustaksi.

Seuraavassa muutamia otoksia. Kirkas syysaurinko teki hieman haastetta kuvaamiseen heijastuksien muodossa.

Tankin muovinen etupala ostettiin uutena, mustaksi maalattuna. Se pestiin maalinpesuaineella ja maalattiin kaksi kertaa tankin värillä ja lakattiin kahdesti.

Tankin muovinen etupala maalattuna ja lakattuna.

Satulan kunnostus 1

Satula oli kohtalaisen hyvässä kunnossa ja kelpasi projektille lähes sellaisenaan.  Satula on todennäköisesti verhoiltu uudelleen ainakin kertaalleen ja verhoilu oli ehjä. Kumipuslia puuttui tai ne olivat huonoja, mikä oli vahingoittanut rungon maalipintaa, joten ne uusittiin.

Satulan pohjapellissä on ollut murtuma ja sitä on hitsattu. Talloista, joihin kumipuslat tulevat, oli myös kulunut maali pois ja oli myös jonkin verran pintaruostetta. Irtoava maali ja ruoste hiottiin pois ja ennen maalausta pohjapelti pestiin maalipesulla. Kuluneet ja hiotut kohdat maalattiin ruostesuojapohjamaalilla ja lopuksi päälle mustalla Motipin pintamaalilla.

Satulan lukituksesta puuttui osia ja niitä on lähdettävä metsästelemään.

Suzuki PV satulan räjäytyskuva

Verhoilu kelpasi projektille

Kuluneiden ja hiottujen paikkojen pohjamaalaus ruostesuojamaalilla.

Pintamaalattu mustalla.

Satulan lukituksen rauta löytyi PV foorumilta. Se hiottiin ja maalattiin pohjalevyn tapaan.

Kaupankäyntiä PV foorumilta.

Ruostesuojaus

Pintamaalaus

Moottorin kokoaminen 3 – magneeton puoli

Magneeton puolella oli omat huolensa. Peitelevyt olivat ruosteessa ja puolien Johdot olivat poikki. Asennuksessa lisäksi selvisi, että eristeet olivat haurastuneet. Peitelevyt hiottiin ja maalattiin ruostesuojamaalilla. Johdot juotettiin ja suojattiin kutistesukilla ja kytkennät sekä puolat tarkistettiin yleismittarilla. Kaikki pultit ja mutterit sekä aluslevyt uusittiin, samoin luonnollisesti tiivisteet. Kulunut eturatas muttereineen ja aluslevyineen vaihdettiin uuteen.

Ruostesuojamaalatut peitelevyt

Peitelevyt paikoillaan.

Uusi ratas, aluslevy ja mutteri

Magneeton johdoista löytyi vieläkin yllätyksiä (murtuneet eristeet).

Uudet kutistesukat johtoihin

Johdot juotettu

Kutistesukat juotoksiin

Kutistuneet sukat

Kytkentöjen tarkistus. Maadoitusjohto kannattaa tarkistaa aina maadoitettavasta rungosta, samalla tulee tarkistettua johdon lisäksi runkoliitos.

Puolien tarkistus

Magneetto asennettuna, johdot niputettuna. Muista tarkistaa myös kaapelin läpivientisuojan kunto, se on tärkeä osa magneeton puhtaanapidon kannalta!

Seuraavaksi asennettiin vauhtipyörä, apukeinoina rasvaus ja lämpölaajeneminen sekä magneeton ulosvetäjä ilman pulttiaan. Kiilan kohdistuksessa kannattaa olla tarkkana, ettei tule tuhottua kiilaa tai kiilauraa. Ensimmäiset kumivasaralyönnit kannattaa tehdä maltillisesti ja katsoa, lähteekö menemään oikein.

Akselin ja kiilan rasvaus vauhtipyörän asennusta varten.

Vauhtipyörän reiän rasvaus

Vauhtipyörän lämmitys

Magneeton ulosvetäjä kierrettiin pohjaan ja siitä kokonainen kierros ulos. Näin saatiin tarpeeksi kierrepinta-alaa vastaanottamaan iskuja. Sovite oli erittäin tiukka kaikista toimenpiteistä huolimatta.

Vauhtipyörän lyöminen paikalleen ulosvetäjän avulla

Lopuksi vielä lukittiin vauhtipyörä paikalleen mutterilla ja pyöriteltiin konetta mahdollisten laahauksien varalta.

Pyörien kunnostus

Fein taipuu vaikka mihin!

Osat odottamassa ruostesuojausta. Naapuruston kummallisin tuulikello.

Star Wars vai ufoja?

Navat oli maalattu hopeavärillä. Helpon oloiselta näyttävä hiontatyö oli ihmeen työläs.

Jälleen naapuruston kummallisin tuulikello muodostumassa.

Pohjamaalaus ruosteenestomaalilla tehtiin kattavasti (lue: laiskasti suojaten)

Napojen maalaustulokseen oltiin varsin tyytyväisiä.

Vanteet osoittautuivat suhteellisesti ajatellen projektin hikisimmäksi urakaksi. Ne olivat selkeästi syöpyneet, tosin toiveita oli, että vain takapuoleltaan ja siksi kunnostukseen lähdettiin. Maalinpoisto ei irroittanut kuin pienen osan maalia. Loput maalikerrokset ja ruoste olivat todella tiukassa ja tähän paloi paljon aikaa. Lopulta vanteet saivat Mastonin 011 ruosteenestopohjamaalin, jota laitettiin takapuolelle syöpymien takia kolme kerrosta, etupuolelle kaksi. Pintamaalia (Motip 55250) laitettiin kaksi kerrosta ja lakkaa kaksi.

Karkeahionta oli pakko tehdä järein vehkein.

Tarkempaa hiontaa.

Hionta valmis.

Etupuolella oli sittenkin syöpymiä, joita ei hiomalla saanut pois.

Pyykki kuivumassa maalipesun jälkeen.

Pohjamaalatut vanteet, takapuolelle kolme kerrosta syöpymien takia.

Pintaan tuttu Motipin 55250 hopea.

Kunnostetut, pohja- ja pintamaalatut ja lakatut vanteet.