Viimeistelyä – tankin, sivukyljen ja varoitustarrojen kiinnitys

Vuosimallikohtaiset väritykset ja tarrat löytyvät täältä. Valitsimme tankkiin 1991-1993 mallin tarran isoilla PV-kirjaimilla ja ”Suzuki” -tekstillä ja sivukylkeen ”Solifer 50” -tekstin muistuttamaan nimien yhteisestä historiasta. Huomiota herättää, että kyseiset tankin tarrat eivät ole toistensa peilikuvia, ts. toisella tankin puoliskolla kirjan ”P” on kulkusuuntaan, kun taas kirjain ”V” toisella.

Uusiotuotantotarrat hankittiin Tarrapaikka.net -kaupasta. Tarrojen mukana tuli asialliset kiinnitysohjeet. Pisteet kaupalle myös kadonneen lähetyksen uudelleenlähetyksestä nopeasti ja ilman kuluja sekä nopeasta kommunikoinnista!

Tankin ja sivukyljen tarrat sekä kiinnitysohjeet – sekä pakollinen mainostarra

Tarrat olivat ns. siirtokuvatarroja, niille oli oma ohjeensa.

Tarrojen kiinnitysohje siirtokalvoilla oleville tarroille (Tarrapaikka.net)

Ohjeen mukaan kiinnityksessä oleellista on puhtaus ja oikea lämpötila. Kiinnitys tehtiin kuivassa mutta viileässä tilassa, joten lämmittelimme varovasti tarrojen kohteina olevia alueita. Puhdistus tehtiin kahteen kertaan, aina puhtaalla liinalla. Kiinnitimme myös huomiota tarran hieromiseen paikoilleen ja odotimme sen kiinnittymisessä ohjeistetut 5-10 min ennen suojakalvon varovaista poistoa.

Sivukylki puhdistuksen ja varovaisen lämmityksen jälkeen

Tarran sovittelua maalarinteippejä apuna käyttäen. Teksti linjattiin sivukyljen yläreunan kanssa.

Kun taustapaperi oli irroitettu ja tarra kiinni, sitä lämmitettiin hyvin varovaisesti ”kädenlämpöisellä” n. 30 asteen puhalluksella

Siirtokuvan huolellinen hierominen ennen suojakalvon irroitusta

Suojakalvon poisto tehdään vasta jonkin ajan kuluttua ja hitaasti

Sivukyljen uusi ilme

Tankin rasvanpoisto tehtiin pariin kertaan, vaihtamalla liina puhtaaseen välillä

Myös tankkia lämmitettiin hieman viileästä tilasta johtuen

Tarra kohdistettiin P-kirjaimen vasemmasta alanurkasta, linjaus tehtiin isojen PV-kirjainten alaosasta tankin reunan kanssa

Siirtokalvon poisto

Tankin ilme muuttui kertaheitolla

Pakoputken puoleisen tarran kohdistus

Taustapaperin poisto pienin erin kerrallaan, hieroen ilmakuplat huolellisesti pois

Suojakalvon poisto 5-10 min odotuksen jälkeen

Tankintarrat eivät ole peilikuvat, mikä ei haittaa. Mopon ilme on erilainen eri puolilta katsoen!

PeeVelin uusi puku

Pari tarraa laitettiin myöhemmin kiinni: tankin varoitustarra, joka on alkuperäisessä kokoonpanossa (ks. räjäytyskuva). Eräänlaista tunnelmaa luova tarra varoittaa aiheellisista asioista yhä, vaikka aikaa on kulunut.

Suzukin alkuperäistarra varoittaa aiheesta – yhä.

Varoitus paikoillaan. Todellinen tunnelmatarra!

Huolellinen rasvanpoisto on muistettava tämänkin tarran asennuksessa.

Mopon tunnelma syntyy yksityiskohdista.

Rungon kokoaminen 5 – tankin ja letkujen asennus

Tankki kannattaa ennen runkoon kiinnitystä varustella (suodattimet, kumit), ks artikkeli ”Polttoainejärjestelmän kunnostus” ja perusvahata (ks. artikkeli ”Osien perusvahaus”).

Kumien käyttöä ei voi tarpeeksi korostaa. Tankin kumit ovat erittäin tärkeitä osia maalipinnan säilymisen ja siten ruostumisen ehkäisemisen kannalta.

Tankkiin lisättiin myös kumireunus ennen asennusta. Kumireunusta saa metritavarana mm. Etralta löytyy U-reunasuojanauhaa, joka pysyy paikallaan rakenteensa avulla, ilman liimaa.

Reunasuojanauhattu tankki

Etupalan sovittelua reunasuojanauhan kanssa

Letkut uusittiin kokonaan tankin väriin sopivasta metritavarasta.

Letkujen asennus hanaan ja mitoitus

Letkut pitää olla tarpeeksi syvälle työnnetty

Ennen tankin asennusta on tehtävä johtojen ja vaijereiden reititys. Siihen löytyy ohjeistus huolto-ohjeesta löytyvistä kuvista (ks. reitityskuvat sivulta ”Räjäytyskuvat, taulukot ja manuaalit”).

Letkujen päät saa kätevästi paikalleen lämmittämällä päitä ennen letkunippoihin työntämistä. Niitä ei kuitenkaan ole syytä sulattaa, ettei tule liikaa muodonmuutosta.

Letkujen päiden lämmitys asennusta varten

Tankki on kätevä tukea vaikka styrox -paloilla. Muutenkin tankin reunoja ja runkoa kannattaa asennuksen ajaksi suojata.

Asennus ja varmistus letkunkiristimillä

Letkujen reititystä. Jos ne menevät liian lähelle pakoputkea tai mutkat ovat liian jyrkkiä, on letkuja lyhennettävä.

Tankin takapään vaimenninkumit ja holkit uusittiin.

Pultit kiristetään holkkiin asti. Muista aluslevyt; saisivat olla kuvissa olevia isompiakin.

Valmis takapään kiinnitys.

Etupala painetaan paikalleen varoen rikkomasta kumeja.

PeeVelin sisämajoitus alkaa olla lopuillaan.

 

 

 

Osien perusvahaus

Projektin tässä vaiheessa päätimme tehdä perusvahauksen sen helppouden takia. Pääosat, kuten runko ja tankki, ovat hyvin esillä ja moottori vielä irti. Työ on hidasta ”etusormihommaa”, myös kiillotus. Tärkeintä on tarkka vahapinnan kattavuus, joten hosua ei kannata.

Vahana käytettiin Autoglymin Super Resin Polish -yleisvahaa, mikä sopii sekä uusille että vanhoille maalipinnoille ja lakkaviimeistelylle.

Tankin alapuolen vahaus

tankin vahaus päältä; ei kiillä – vielä.

Sivukoteloiden vahaus

Myös uusi pakoputken lämpösuoja vahattiin molemmin puolin

Maantiesuola, täältä tullaan!

Vanteiden ja napojen vahaus

Etuhaarukka ja jouset ja jopa sisäputket käytiin tarkasti läpi

Tämä paikka on todellakin vahattava tässä vaiheessa

Ennen kiillotusta

Kiillotuksen jälkeen

Myös uusi tavarateline vahattiin ennen asennusta.

Uuden tavaratelineen vahaus. Huomaa yhdestä saumasta törröttävä hitsauslanka.

Viimeistelyvahaus ja -kiillotus tehdään vielä myöhemmin ns. kiiltokuvapinnoille, eli katseenvangitsijapinnoille. Tarkempia ja laadukkaampia kuvia luvassa…

Polttoainejärjestelmän kunnostus

Polttoainetankin kunnostus ja maalaus on esitetty erillisissä artikkeleissa.

Kaasutin (Dellorto PHBG) putsattiin ja tiivisteet vaihdettiin uusiin. Korvakkeestaan haljennut imukaula sekä ilmansuodatin vaihdettiin uuteen.

Huollettu kaasutin

Polttoainehana vuoti jonkin verran. Sen voisi kasata osista räjäytykuvan avulla, mutta se päätettiin vaihtaa kuitenkin kokonaisena.

Suzuki PV polttoainehanan räjäytyskuva

Uusi hana paikoillaan

Tankin päässä päähanan ja varatankin suodattimet uusittiin. Suodattimien pituudella ”tehdään” varatankki. Pidempikaulainen suodatin on päähanan, jolloin bensiini ”loppuu” aikaisemmin ja siksi pitää kääntää varatankille ja herätellä näin kuski tankkaamaan. Suodattimet irroitetaan pyörittelemällä. Tankkiin integroidut kaulat vaurioituvat herkästi, joten taivutella ei kannata!

Vanhojen suodattimien irroitus. Pyörittele, älä taita!

Uudet ja vanhat suodattimet

Uudet suodattimet painetaan pyöritellen paikalleen.

Pääsuodatin on pidempi.

Pienenä lisävarmisteluna laitettiin erillinen suodatin päälinjaan, sillä riski on, että tankista aluksi tulee käsittelyssä liikkeelle lähtenyttä hienojakoisempaa töhkää, jotka eivät jää tankissa oleviin linjasuodattimiin. Tarkoitukseen ostettiin halpoja Bilteman kertakäyttösuodattimia. Polttoaineen lisäsuodattimessa tulee huomioida suodattimen kyljessä oleva virtaussuuntanuoli.

Tankin korkin tiiviste oli kulunut ja kovettunut, lisäksi siinä oli vähän maalia edellisen omistajan jäljiltä. Pieni yksityiskohta, jossa ei kannata säästää. Höyrytkin on mukava pitää tankissa.

Tankin korkin tiiviste uusittiin.

Polttoainetankin etupalan ylä- ja alakumit uusittiin. Nämä pienet tärkeät kumiosat vaimentavat tärinää ja estävät maalien kulumisen ja siten tankin ruostumisen alkamisen. Näissä ei kannata säästää.

Polttoainetankin etupalan ylä- ja alakumit (ei kuvassa) ovat tärkeitä osia.

Etupalan ylä- ja alakumit paikoillaan. ”Made In Japan” kumiosissa lämmittää kaiken halpamaavalmistuksen keskellä.

Tässä vaiheessa tankin ollessa vielä irtonaisena se vahattiin.

Kaasuvaijeri uusittiin. Sen asennus ja säätö sekä kaasuttimen säätö esitetään tulevissa artikkeleissa. Kaasuttimen pään osat (luisti, jousi ja muovilaippa) olivat likaiset. Ihme, että kaasutin pelasi niinkin hyvin koeajossa. Likaisuuden syy lienee haljennut kumiläpivienti tai huono ilman suodatin.

Osat pestiin vaijerin irroituksen jälkeen liuotinpesulla ja vanhalla hammasharjalla ennen asennusta uuteen vaijeriin.

Vanhan vaijerin irroitus

Osien liuotinpesu harjan avulla

Kumiläpiviennissä oli pieni halkeama. Todettiin, että sillä ja pienellä kumiliimakorjauksella kuitenkin pärjätään

Pestyt osat

Polttoainejärjestelmän kunnostuksen lomassa tuli mieleen tarkastella myös, mitä PeeVeli tulevaisuudessa polttoaineena juo. Service manual suosittelee tämän ikäiselle yksilölle 25:1 (4%) seossuhdetta. Tämä lienee nykyöljyillä liikaa. Oikean seossuhteen öljymäärän voi tarkistaa tästä taulukosta.

Tankin ja etupalan maalaus

Maalaus aloitettiin huolellisella rasvanpoistolla. Tankin aukot on suojattava huolella vedenkestävästi. Maalipesu tehtiin peltipesulla kolme kertaa, aina puhtaalla sienellä välissä kauttaaltaan hinkaten. Muista kumihanskat rasvanpoistoaineiden kanssa!

Huolellisessa rasvanpoistossa pitää kaikkien välineiden olla puhtaat, myös kumihanskojen, sienen, astioiden jne.

Tankki kuivattiin ja esilämmitettiin kuumailmapuhaltimella. HUOM: tankin on oltava tyhjä nesteestä ja höyryistä hehkuvalla vastuksella varustetun puhaltimen kanssa työskennellessä!

Maalipesun levitys sumutinpullolla.

Sienellä hankaus kannattaa ehdottomasti tehdä.

Pohjamaalaus tehtiin ohuin kerroksin märkää märälle -periaatteella. Maston Rost Primer -maalissa on hyvät tartunta- ja hiontaominaisuudet.

Ensimmäinen pohjamaalikerros.

Pohjamaalaus tehty.

Pohjasta tuli kerralla hyvä.

Vähäinen kokemus näkyi pikkuvirheinä. Pohjamaalaus nimittäin paljasti kittauksessa puutteita. Yhtä lommoa jouduttiin täyttämään lisää, samoin joidenkin kittauksien pinnanlaatu oli heikko. Myös pohjamaalin pinnankarkeus ”applesiini-ilmiö” oli paikoin liian suuri ja jouduttiin hiomaan hienolla vesihiomapaperilla.

Lopulta päästiin pintamaalaukseen. Letkunipat suojattiin teipein, tankin aukkoon kehiteltiin ohuesta muovipussista ja vanhasta huivista. Tiukaksi pötköksi muotoiltu tulppa työnnettiin tankkiin ja vedettiin ulos siten, että se tiivisti tiukasti aukon, mutta ei estänyt kauluksen maalausta.

Tankin pohja maalattiin Motipin mustalla (04001). Pintamaaliksi tuli omistajan toiveiden mukainen Motipin metallinhohtosininen (53980). Kerroksia laitettiin useita ja todella ohuesti märkää märälle -periaatteella. Lakkaus tehtiin saman tien samalla periaatteella, kerroksia kolme.

Pohja maalattiin mustaksi.

Seuraavassa muutamia otoksia. Kirkas syysaurinko teki hieman haastetta kuvaamiseen heijastuksien muodossa.

Tankin muovinen etupala ostettiin uutena, mustaksi maalattuna. Se pestiin maalinpesuaineella ja maalattiin kaksi kertaa tankin värillä ja lakattiin kahdesti.

Tankin muovinen etupala maalattuna ja lakattuna.

Tankin kunnostus

Yleisin kysymys mopoprojektien kommentaattoreilta taitaa olla: ”minkä värinen tankki?”. Tankki on mopon katseenvangitsija ja kuvastaa omistajaa, joten omistajan on syytä valita väri itse.

Kunnostuksen ja maalauksen laatu näkyy herkästi, mistä aiheutuu pieniä paineita projektille.

Tässä yksilössä lähtökohtana on tödennäköisesti puolihimmeällä mustalla pintamaalattu tankki, jossa on muutama lommo ja pintaruostetta puoliskojen välissä. Tankki oli siis kunnostuskelpoinen.

Lähtökohta. Tämä tankki osoittautui omaksi pikku osaprojektikseen.

Maalikerroksia paljastui aluksi 5. Uloimmasta pohjimmaiseen: musta, sininen, musta, pinkki, harmaa. Jälkimmäisin on todennäköisesti pohjamaali. Saattaa olla, että näiden lisäksi on vielä punainen maalikerros.

Maalikerroksia riittää, jopa viisi…

…vai vielä kuudeskin kerros (punainen)?

Aivan aluksi hiottiin nopeasti päällimmäisin maalikerros rikki ja laitettiin maalinpoistoainetta. Aine ei pure automaaleihin, muuten. Painepesussa lähti pintamaalia paljon. Poistoa jatkettiin hiomalla ja taas uudella maalinpoistokerralla.

Pintarikottu musta maali lähti irtoamaan maalinpoistoaineella kohtuullisen hyvin.

Hionta ja useat kerrokset tekevät villejä kuvioita.

Sininen maali oli mustaa huomattavasti tiukemmassa ja lähti ainoastaan hiomalla.

Psykedeelisen näköinen tankki; pitäisikö jättää tällaiseksi??

Hionnan jatkuessa alkoi paljastua myös kitattuja lommoja. Kittaus oli alunperin tehty laadukkaasti ja olivat yhä käyttökelpoiset.

Myös pikkulommot oli kitattu, kitti poistettiin.

Kaksi kitattua isompaa lommoa paljastui.

Erityisen tärkeät paikat käydä läpi ovat tankin saumat. Niistä tankin ruostuminen ja vuotaminen yleensä alkaa. Saumataitokset hiottiin Dremelin miniporalla ja tarkastettiin huolella. Ruostevaurioita ei havaittu.

Saumahitsauskohdat on kätevä käydä läpi Dremelillä.

Edellisen omistajan jäljiltä pinnassa oli naarmuja. Myös tekemämme konehionta jätti jälkensä. Jälkeenpäin kuulimme, että maalinpoistoon on saatavana omia erikoislaikkoja, joilla maalit lähtevät nopeasti ilman, että peltiin tulee hiontajälkiä. Hiontaa jatkettiin käsin hiomasienellä ja kolmen eri karkeuden hiomapapereilla. Lopulta päästiin häivyttämään naarmut kiillotuslaikalla. Tähän riitti nopea kaksivaiheinen kiillotus kahdella eri karkeuden kiillotusaineella ja kahdella eri laikalla.

Kiillotus, vaihe 1 (karkea kiilloitusaine)

Kiillotus, vaihe 2 (hieno kiilloitusaine)

Kiillotusaine pestiin seuraavaksi pois. Se on pestävä huolellisesti useaan kertaan metallin päältä, jotta kitti ja pohjamaali tarttuvat kiinni. Kittaukseen käytettiin tavallista metallille sopivaa Wurthin muovikittiä erillisellä kovettimella. Kovettimen annosteluohje oli melko kummallinen; miten annostelet tarkasti ”2% kovetinta muovikittiin”? Kitti saatiin kuitenkin työstökovaksi ohjeiden mukaan n. 20 minuutissa.

Kittausta. Haastavimmat lommot olivat korkin viereinen ja sivun suuri lommo.

Hiotut lommot.

Tankin alapuolen kunnostukseksi riitti taipuneiden kiinnikkeiden suoristus ja pintaruosteen ja maalien hionta. Alapuolen maali oli erittäin kovaa kiinni, joten ei katsottu tarpeelliseksi hioa joka ”ryppyä” pellille asti. Alkava pintaruoste ronkittiin ja hiottiin kuitenkin hyvin huolella pois.

Pohjan läpikäynnissä hiomasieni ja Dremel olivat oiva apu.