Suzuki PV historia

Pienipyöräisten mopojen tulo Suomeen

Pienipyöräisessä mopossa on aikuisten runkokorkeudelle suunniteltuja ajoneuvoja (polkupyörät, moottoripyörät ja mopot) huomattavasti pienemmät pyörät, tyypillisesti alle 10 tuuman kokoa. Näitä mopoja on myös kutsuttu tuttavallisesti tai haukkumasanana ”tossumopo”, mikä juontanee juurensa ensimmäisestä, 60- ja 70- lukujen vaihteessa Suomen markkinoille tulleesta Fanticin valmistamasta Helkama Tossu -moposta. Rengaskoko oli  3.5 – 7″. Mopossa oli Minarellin 49cc V1-moottori automaattivaihteistolla ja -kytkimellä sekä käsikahvoilla käytetyt etu-ja takajarrut. Edessä oli levyjarru. Mopo saavutti vaatimattoman 25–30 kilometrin tuntinopeuden. Mallia mainostettiin ”tavarasäilöön sopivana” mutta ei sekään ei auttanut  Suomessa suureen myyntimenestykseen. Mutta malli pohjusti pikkumopojen aikakautta ja sana ”tossumopo” jäi ihmisten mieliin. Mallilla on edelleen arvonsa ja harrastajakuntansa.

Helkama Tossu

Helkama Tossu (lähde: Fotki.com)

Brandt Oy toi nelitahtisen Honda Monkey -pienpyörämopon Suomen markkinoille vuonna 1975. Mopon vuoden 1973 mallia oli tuotu joitain koekappaleita jo tätä aiemmin, kevytmoottoripyöriksi tyypitettyinä. Painavan nelitahtimoottorin vuoksi oli mopon muita rakenteita kevennettävä äärimmilleen, jotta se täyttäisi painorajoitukset. Mm. etujousitusta jouduttiin keventämään. Myös nopeus piti kuristaa pienemmäksi alkuperäisestä 60 km/h nopeudesta. Ensimmäisissä vuosimalleissa oli kolme vaihdetta ja automaattikytkin, 1987 tuli neljäs vaihde ja kytkin muuttui manuaaliseksi.

Honda Monkey

Honda Monkey 1975 (lähde: Monkeyt.net)

Suomessa mopo saavutti nuorison keskuudessa lyhyessä ajassa kulttimaineen ja sitä voidaan pitää varsinaisen pienpyörämopojen aikakauden aloittajana Suomessa. Yhdessä Suzuki PV:n kanssa nämä kaksi olivat tämän tyypin tunnetuimmat edustajat. Monkeyn myynti loppui vuonna 1999, koska se ei täyttänyt EU:n uutta jarruasetusta, eikä sitä haluttu enää muuttaa uuden säännöksen mukaiseksi. Honda Monkey -moposta on tehty suomenkielinen minidokumentti.

 

Muut pienipyöräiset haastajat Suomessa

Myös Tunturi ja Helkama toivat markkinoille omat minimopomallinsa. Tunturi Break esiteltiin vuonna 1985 ja Helkama Ässä vuotta myöhemmin. Breakin erikoisuus olivat pinnavanteet, muissa minimopomalleissa oli levyvanteet. Tunturi esitteli Breakille seuraajan 1980- ja 1990- lukujen vaihteessa. Uuden mallin nimi oli Tunturi Hopper. Se oli ulkomitoiltaan hieman suurempi kuin kuin pahimmat kilpailijat Honda Monkey ja Solifer-Suzuki PV 50. Helkama Ässä ja Tunturi Break pääsivät mukaan myös TM vertailuihin numerossa 7/1986. Ässä sai Suzuki PV:n tavoin neljä tähteä, Tunturi Break taas kolme.

Tunturi Break (lähde: Mototapsa.fi)

Tunturi Break (lähde: Mototapsa.fi)

Helkama Ässä (lähde: Motot.net)

Helkama Ässä (lähde: Motot.net)


Suzuki ja pienipyöräiset mopot

Suzukilla on pitkä historia pienipyöräisten mopojen kanssa. Tämä historia näkyy myöhemmin myös tutussa Solifer Suzuki PV50 mallissa.

Suzuki suhtautuu historiaan mopoharrastajien iloksi vakavasti. Kaukomatkailijoille tiedoksi, että Hamamatsussa Japanissa on Suzuki Plaza museo, joka on saanut hyvät arvostelut TripAdvisor -sivustolla. Museossa on mainosten mukaan kaikki Suzukin rakentamat moottoriajoneuvomallit, joten sieltä löytyy myös pienpyörämopoja.

Suzuki Plaza, Hamamatsu, Japan

Suzuki Plaza, Hamamatsu, Japan

Suzuki Plaza museon tarjontaa

Suzuki Plaza -museon tarjontaa, kuvassa RV50 VanVan

1970-luvulla alettiin valmistaa Trailhopper 50cc mopoa sarjatunnuksella MT50, ks. erillinen artikkeli teknisine tietoineen ”Suzukin toinen pikkumopo Trailhopper MT 50”. Jo tässä mopossa näkyi ulkonäöllisiä ja teknisiä viitteitä tulevaisuuden Suomessakin tutuksi tulleesta EPO ja Solifer Suzuki PV 50 -malleista.

Suzuki Trailhopper 1971

Suzuki Trailhopper 1971

Suzuki RV50 oli myynnissä 1972—1982. Kaikkia RV-malleja kutsuttiin Japanissa ”VanVan” -nimellä, ks. erillinen artikkeli teknisine tietoineen ”Suzuki RV50 VanVan”.

Suzuki RV50 S VanVan 1973

Suzuki RV50 S VanVan 1973

Suunnilleen samalta aikakaudelta löytyy myös hieman harvinaisempi versio Suzuki Wolf RT50.

Suzuki Wolf RT50

Suzuki Wolf RT50

Suzukin pienpyörämopojen historia näkyi tuttuina piirteinä malleissa myös myöhemmin, joitain ulkonäöllisiä piirteitä ja teknisiä ratkaisuja on selvästi säilynyt myös Suzuki PV50 malliin asti. Varsinainen Suzuki PV50 tarina kuitenkin alkoi vuonna -1979 Japanissa sarjatuotantoon tulleesta mallista Suzuki EPO (PV50 NA12A). Malli oli suosittu ja sillä on Japanissa edelleen innokas harrastajakuntansa klubeineen (mm. Cool EPO). Ennen virallista maahantuonnin aloittamista tiettävästi näitä Suzuki-EPO PV50 mopoja vuosimallia 1979 tuotiin jopa Suomeenkin muutama. Jäljellä olevat ovat nykyään arvokkaita keräilykappaleita. EPO-mallia on harrastajien toimesta tuotu suomeen myös tämän jälkeen painorajoitusten poistuttua vuonna 1994.

Suzuki EPO 1979

Suzuki EPO 1979 (lähde suzukicycles.org)


Suzuki PV 50 Suomessa

Yleisesti arveltiin, että pienpyörämopoista Suomessa tulisi vain ohimenevä muotioikku mutta näin ei tapahtunut. Honda Monkeyn menestys Suomessa oli perimmäinen syy siihen, että vuonna 1981 Bensow Oy aloitti tuomaan maahan haastajaksi uutta pienipyöräistä kaksitahtimoottorista EPO-malliin pohjautuvaa Solifer Suzuki PV 50 mopoa. Vuoden 1981 Suzuki PV:n suositushinta oli 3 290 markkaa (noin 1 447 € vuonna 2015) ja vuonna 2000 uudesta moposta pyydettiin noin 12 000 markkaa ( noin 2 564 euroa 2015). Rahan arvon muutos on laskettu Rahanarvolaskurilla (Rahamuseo.fi).

Suomen lisäksi Suzuki PV 50 mopoa on viety ainakin Ruotsiin, Norjaan, Iso-Britanniaan, Ranskaan, Venäjälle ja Saudi-Arabiaan. Jälkimmäisestä todistaa myöskin huolto-ohjeessa oleva erillinen osa Saudi-Arabian mallille.

Solifer-Suzuki PV50 1981 (lähde suzukicycles.org)

Solifer-Suzuki PV50 1981 (lähde suzukicycles.org)

Suzuki PV50:n ilmestyminen Suomeen ei tietenkään tapahtunut itsestään. Maahan tuonnin aloittamisen takana on henkilö nimeltä Arne Silander, joka toimi Suzuki moottoripyörien ja mopojen maahantuojana. Silander tuli kuuluisaksi myös mediakohua herättäneen Solifer Export -mopon nimen julkistajana 1960. Silanderia on haastateltu Puukko Median videolla (alkaen 10:16), missä hän kertoo, miten hän keksi alkaa tuoda PV50 mallia Suomeen. Silander näki PV:n (malli EPO) Japanissa Hamamatsussa ja kysyi myyntimieheltä, saisiko sellaisia ostaa Suomeen suomalaisilla spesifikaatioilla. Myyntimies epäili sen sopivuutta Suomen markkinoille, mutta Silander sai pari tuntia aikaa tutkia mopoa Suzukin teknisen henkilön kanssa, joka tiesi vastauksia. Yksi kappale tuotiin Suomeen – ja loppu on historiaa. Silanderin mukaan ”nuoriso halusi sen”. Oli olemassa jopa leikkisä sanonta: ”PV pitää saada, tai en mene kouluun.” Suurin osa myytiin maaseudulle, joten kaupunkien katukuvassa se jäi harvinaisemmaksi. Maakuntien PV:t nielivätkin kilometreja; Silanderin mukaan on olemassa PV, jolla on ajettu 40000 km kahdessa vuodessa. Vakiona PV ei kulkenut Silanderin mukaan kuin 40 km/h, mutta pienin keinoin sai helposti kulkemaan 60 km/h. Männän helmaa piti lyhentää 3 mm, sillä helma kuristi virtausta, lisäksi suutin piti vaihtaa isommaksi. Silander pitää PV-aikaa yhtenä jaksona elämässään. Kaikki hänen neljä poikaansa ajoivat PV:llä. PV-aikakauden Suomessa lopetti asetusten muuttuminen – jälleen kerran.

Suomeen tuotuun malliin verrattuna EPO oli paremmin varusteltu. Siinä oli mm. akku, vilkut, merkkivalot, virtalukko, tavarateline edessä ja takana, 5-vaihdetta sekä tuoreöljyvoitelu. Syy eroihin löytyy lainsäädännöstä. 1981 valmistetusta Solifer-Suzuki PV50 -mallista jätettiin  60 kilogramman painorajoituksen takia pois lukuisia osia, mm. tavaratelineet, tuoreöljyvoitelupumppu ja -säiliö ja vilkut. Lisäksi mopoon tehtiin rakenteellisia muutoksia, jotta nopeus saataisiin rajoitettua silloiseen 35 kilometriin tunnissa (nyk. 45 km/h). Siitä jätettiin pois viides vaihde. Valurautaisen läppäsylinterin tilalla oli läpätön alumiininen sylinteri ja sylinterinkansi oli suomen mallissa tehollisesti heikompi. 14mm kaasuttimen tilalla oli 12mm kaasutin ja ilmanpuhdistimeen oli lisätty kuristin.

Mopoa koottiin Suomessa Soliferin tehtaalla ennen 1990 lukua. Solifer -tuotemerkin tarina alkoi Matti Saurion vuonna 1948 Helsingin Herttoniemeen perustamasta metallitehdas Sauriosta ja sen valmistamista dynamoista sekä ajovalaisimista. Vuonna 1956 yrityksen osti Sauriolta tuonti- ja tukkuliike Oy Bensow Ab ja otti valmistusohjelmaan myös mopot ja polkupyörät. Solifer-etuliite jäi pois, kun mopoa alettiin tuomaan suoraan maahan. Suomessa liikkuu yhä n. 400 täällä koottua PV:tä.

Bensowin päädyttyä konkurssiin vuonna -89 otti Oy Ekström Ab Suzuki PV 50 mopon maahantuontiin. Vuonna -1994 painorajoituksen poistuttua mopot tilattiin tuorevoitelujärjestelmällä ja läpällinen sylinteri otettiin käyttöön. Muita muutoksia olivat sylinterinkansi, suurempi kaasutin (14mm) ja pakoputkeen tuli enemmän kuristuksia. Vuonna 2000 mopo sai vielä akun, virtalukon, käynnistyksen eston ja vapaavaihteen merkkivalon.

Mainittakoon, että Oy Ekström Ab on toi 90-luvun lopulla markkinoille myös toisen minimopomallin Suzuki TR 50 S (Street Magic). Ns. Citymopoksi luokitellussa mallissa on automaattinen, portaaton variaattorivaihteisto ja sähköstartti. Pyörät ovat 12 tuumaisina myös hieman suuremmat kuin Monkey ja PV -malleissa, joissa kokona oli 8 tuumaa. Mallia valmistettiin vuosina 1997-2005. Suomeen mallia tuotiin vuoteen 2002 asti. Se ei yltänyt PV:n menestykseen.

Suzuki PV mopoja oli Suomessa Trafin mukaan 1999 n. 22000 kpl, kun taas 2015 enää n. 7400 kpl, eli määrät ovat pudonneet rajusti, n. 66% 16 vuodessa. Tosin monet mopomallit häviävät nopeamminkin ja käytännössä jäljettömiin.

Suzuki PV eri vuosimallien tekniikasta ja sen kehityksestä löytyy kattava taulukko sivulta ”Suzuki PV tekniset tiedot”. Myös design muuttui hieman vuosien varrella, ks. vuosimallikohtaiset tankin värit ja tarrat sekä sivu ”Suzuki PV vuosimallit ja värit”.

Tekniset ongelmat ja niiden parannukset

Käynnistyspolkimen jumiutumisongelmia parannettiin vuoden 1987 malliin (moottorinumerosta PV50-136266 eteenpäin). Käynnistyspoljinakselin jousen holkki vaihdettiin 22,5 mm pituisesta 20,0 mm pituiseen (26221-17200) ja holkin ja lukkorenkaan väliin tuli aluslevy (09160-16018), räjäytyskuvan osat 3A ja 5A.

Vuosien 1981 ja 1982 mallien IRC Sports renkaiden pito ei ollut Suomen olosuhteisiin riittävä ja 1983 malliin tulivat Nokia Finnspeed renkaat. IRC Sports renkaat kuitenkin tulivat takaisin vuonna 1995.

Ruutukuvioisella satulanpäällisellä olevan satulan kestävyys oli heikko ja satulat vaihtuivat sileäpintaisiin vuonna 1987.


Honda Monkey ja Solifer Suzuki PV 50 vertailua

Monkeystä ja PV:stä tuli luonnollisesti markkinoiden taistelupari ja tietenkin myös nuorison kädenvääntö- ja pukkitappeluaihe. Samalle lähtöviivallekin mopoja on asetettu. Tasapeli on tosiasia kuitenkin siinä, että molemmilla oli merkittävä osuus pienpyörämopojen historiassa Suomessa. Taisteluparin historia Suomessa  ironisesti myös loppui yhdessä, asetusten muuttumiseen 2000-luvun taitteessa.

Honda Z50 Monkeyn suosion syynä oli markkinoille ilmestymisen ajoituksen lisäksi edistyksellisyys, luotettava ja aikanaan ainoa nelitahtinen moottori sekä siten pieni polttoaineenkulutus ja pienempi huollon tarve. Myös moottoripyörämäiseksi sanottu muotoilu ja hiljaisempi käyntiääni herättivät aikanaan ihastusta, mutta nämä piirteet ovat aina tietenkin makuasioita.

Honda Monkey ”Mankiin” verrattuna Suzuki PV:n etuina olivat rajoittamattomana  tehokkaampi moottori ja 4-vaihteinen vaihdelaatikko käsikytkimellä. Monkeysta vastaava nelivaihteinen malli saatiin vasta 1987. Japanilaisessa mallissa vaihdelaatikosta löytyi vielä viideskin pykälä, mutta huippunopeuden rajoittamiseksi tämä vaihde poistettiin.

Suzuki PV oli ulkomitoiltaan hieman kookkaampi kuin Honda Monkey, ja se muistutti varsin suuresti Suomeen tuotujen minimopojen kantaäitiä, Helkama Tossua. PV:ssä oli Suzukin kaksitahtimoottori, joka on kevyempi kuin nelitahtinen, joten rungosta ja jousituksesta voitiin tehdä tukevampia.

Monkeyn nelitahtimoottori oli tosiaan painava ja suureksi osaksi siitä syystä mopon paino ylitti sen aikaiset mopojen painorajoitukset. Maahantuoja joutui vaihtamaan etupään kevyempään ja heikompaan, joka varsinkin kovassa käytössä väljenee helpostikin. Yksi Monkeyn heikkous Suomen malleissa olikin kevyt ja heikkorakenteinen etuhaarukka.  Alkuperäistä (ei-kevennettyä) sekä kevennettyä etupäätä vahvempaa mallia saanee vieläkin tilattua eri varaosakaupoista.

PV:n suositushinta oli 20.3.1981 (lähde: TM 8/1081)  3 290 mk (noin 1 447 € vuonna 2015), Honda monkeyn hinta taas 3 500 mk (noin 1 539 € vuonna 2015). Kova kilpailu ajoi hinnat hyvin lähelle toisiaan. Esim. vuonna 1987 molempien suositushinta oli markalleen 5990 mk (noin 1 825 € vuonna 2015) (lähde: TL 7/87).

Suzuki PV:n ympärille muodostui nopeasti eräänlainen aktiivinen ja laaja ”virittämisen ja tuunauksen ekosysteemi”, joka jatkui ja jatkuu PV-sukupolvesta toiseen. Alkuperäis- ja tarvikeviritysosia sekä tuunausosia tuli nopeasti paljon tarjolle ja niiden volyymit laskivat hintoja. Mopojen virittäminen ja tuunaus on aina ollut nuorison keskuudessa suosittua mutta Suzuki PV:n tapauksessa asiasta tuli lähes kultti ja sen voidaan sanoa hakevan mopohistoriassa vertaistaan. Tämä näkyi moninaisina ja hienoina mutta myös jopa järjettöminä ja vaarallisina menopeleinä ja siinä, että alkuperäisiä vakioversioita alkoi olla yhä vähemmän liikenteessä. Vasta myöhemmin vakiointi ja entisöinti sekä ns. käyttöentisöinti alkoi palata takaisin kuvaan mukaan.

Monkeyn virittäminen taas on kalliimpaa, jos halutaan merkittävää tehoeroa alkuperäiseen verrattuna. Toisaalta, koska Monkeyn moottori ilman kuristuksia on varsin tehokas, vakio-ominaisuuksia saa piristettyä huomattavasti pelkästään poistamalla kuristuksia, vaihtamalla välityksiä, suurentamalla kaasutinta ja ohittamalla kierrostenrajoitin. Muiden mopojen tavoin, maahantuoja on lisännyt kuristimet ja rajoittimet, jotta moottoriteho saadaan laskettua sallittuun 1,5 kW luokkaan. Suzuki PV:n tavoin myös Monkeytä siis viriteltiin ja tehtiin monia muunnelmia ja löytyy monia upeasti entisöityjä yksilöitä.

Myös ajan lehdet tekivät luonnollisesti näistä kahdesta suosikeista vertailuja, lähinnä Tekniikan Maailma ja Tuulilasi. Alla joitain poimintoja.

TM 8/1981 TL 7/1987 TM 7/1992
Suorituskykyarvo Suzuki PV Honda Monkey Suzuki PV Honda Monkey Suzuki PV Honda Monkey
Huippunopeus 40 km/h 40 km/h
Polttoaineen kulutus 2.9 l / 100 km 2.8 l / 100 km 2.7 l/100 km 2.1 l/100 km 2.9 l / 100 km 2.8 l / 100 km
Laskennallinen toimintasäde / tankkaus 117 km / 3,4 l 179 km / 5,0 l
Kiihtyvyys 15.2 s 0-100m 15.9 s 0-100m 16.8 s 0-40 km/h 16.3 s 0-40 km/h 13.5 s / 37.5 km/h 12.9 s / 37.5 km/h
Jarrutusmatka 6.7 m 7.0 m 24.5 m 40-0 km/h 28 m 40-0 km/h 7.3 m (40 km/h vauhdista) 7.9 m (40 km/h vauhdista)
Kääntöympyrän halkaisija 3.4 m
Melutaso 66 dB 72 dB

 

Suzuki PV Honda Monkey vertailua TM 8/1981

Suzuki PV Honda Monkey vertailua TM 8/1981

Suzuki PV Honda Monkey vertailua TM 7/1986

Suzuki PV Honda Monkey vertailua TM 7/1986

Suzuki PV Honda Monkey vertailua TL 7/1987

Suzuki PV Honda Monkey vertailua TL 7/1987

Suzuki PV Honda Monkey vertailua TM 7/1992

Suzuki PV Honda Monkey vertailua TM 7/1992

Suzuki PV Honda Monkey vertailua TL 6/1997

Suzuki PV Honda Monkey vertailua TL 6/1997

 


Linkkikooste teknisiin tietoihin ym:

Disclaimer: Tiedot on kerätty lukuisista lähteistä, joiden tiedoissa havaittiin muutamia keskinäisiä eroja. Lähteiden tai tämän sivuston mahdollista virheistä tai puutteista ei oteta vastuuta. Asiallisia, tarkkaan speksattuja korjauspyyntöjä perusteluineen (lähdetieto) saa lähettää osoitteeseen tasu_(at)hotmail.com

Lähteet: