Etuhaarukan purkaminen

Projektissa käytännössä ainoaksi purkamattomaksi kokonaisuudeksi jäi aikanaan etuhaarukka, sillä se toimi hyvin. Haarukka vain irroitettiin puhdistettiin ja ruostesuojattiin ohjausputken osalta, maalattiin alaputkien osalta ja kokoonpantiin runkoon uudelleen (ks. artikkelit ”Rungon purkaminen”, ”Etuhaarukan maalaus” ja ”Rungon kokoaminen 1 – takaswingi, etuhaarukka, tanko”). Tämä osoittautui virheeksi, sillä etujousitus meni ajoissa lopulta vaarallisen veteläksi. Jarrut, ohjaus, jousitus ja iskunvaimennus ovat mopon tärkeimmät turvallisuuteen vaikuttavat osatekijät, joten haarukka otettiin uudelleen työlle.

Purkamisessa tärkein ohjeistus on räjätytyskuva. Erittäin hyödyllinen on myös kuvineen Suzuki PV Service Manual sivut 6-10…6-14. Jos englannin kieli ei taivu, kannattaa kysyä käännösapua tai katsoa ainakin kuvat läpi.

Suzuki PV etuhaarukan räjäytyskuva

Ensin irroitetaan vaijerit ja eturengas sekä etulokasuoja.

Jarru- ja nopeusvaijerin irroitus

Pyörä irti

Etulokarin kiveniskusuojaus on todella suomessa tarpeen ja se on toiminut hyvin.

Putket irroitetaan ottamalla sivupultit ja ylätulpat irti. Tässä vaiheessa putket kannattaa pitää pystyssä, ettei tule öljyvahinkoa.

Sivupultit sekä ylätulpat irti. Varo läikyttämästä öljyä!

Tulpat kannattaa laittaa takaisin kiinni, vaikka tyhjentäisikin isommat öljyt, sillä öljyä jää joka tapauksessa putkiin. Viat alkoivat paljastua: toinen putkista oli lyhemmällä kuin toinen.

Tulpat uudelleen sisäputkiin kiinni. Putkien pituusero lepoasennossaan on selvä.

Tulpat ja jouset irti

Ölyä kannattaa valutella pois putkia hitaasti liikutellen edes takaisin, ettei pääse öljysuihkuun myöhemmin.

Huonoksi päässyttä (vetistä) öljyä tuli vähänlaisesti.

Seuraavaksi irroitettiin pölysuojat. Ne ovat tärkeät osat, jotka käytännössä varmistavat osaltaan stefojen toimintaa ja pidentävät niiden ikää. Tämän yksilön suojat olivat todella tiukassa ja niitä lioteltiin irroitusaineella ja sauma kierrettiin mattoveitsellä kun havaittiin, että siinä oli jonkinlaista liimaa.

Pölysuojien irroitteluun tarvittiin mattoveistä.

Pölysuoja irtoaa naputtelemalla varovasti tasaisesti eri puolilta.

Pölysuojan alla on käytetty jonkinlaista tiivisteliimaa. Metallinen alapinta on ruosteessa.

Öljytiiviste pysyy paikoillaan pidätinrenkaan avulla. Stefa otetaan huolto-ohjeen mukaan pois erikoistyökalulla (Oil seal remover), mutta kotikonsteinkin se onnistuu, kunhan vain muistaa suojata alumiinisen poteronreunan.

Stefan pidätinrenkaan irroitus

Stefa oli tiukassa. Irroitus nostelemalla tasaisesti suojaten poteron reunoja vanhalla sisäkumilla.

Stefa oli heikossa kunnossa

Putken irroituksen voi aloittaa irroittamalla pohjaruuvin. Pohjaruuvin tiivisteenä on kuparialuslevy. Tässä yksilössä oli käytetty myös tiivisteliimaa.

Alapulttien irroitus

Alapultissa on kuparialuslevy tiivisteenä. Myös tiivisteliimaa oli käytetty kierteissä.

Jokin ja joku oli iskenyt toisen tiivisteprikan niin lujaa sisään, että se oli purrut alumiiniin ja jäänyt jumiin.

Toinen tiivistystä hoitavista kupariprikoista oli juntattu huolella syvälle.

Myös putken irroitus vaatii huolto-ohjeen mukaan erikoistyökalun (T-handle + attachment D + 6 mm T-type hexagon wrench). Kamasan työkalusarjan ruuvarirungosta, jatkovarresta ja kärjenpidinholkista sai rakenneltua tarpeeksi ohuen ja pitkän varren.

Sisäputken itse työkalusarjasta viritelty pitkä irroitustyökalu. Teipit varmistavat että osat eivät putoa.

Sisäputken ruuvin avaus

Putken poisto

Nyt päästiin näkemään sisäputki osineen.

Sisäputken ja jousen poisto

Sama purkutyöjärjestys toistettiin toisellekin putkelle ja lopulta kaikki osat olivat levällään…tai oikeastaan järjestyksessä.

Osat järjestyksessä

Seuraavana oli vuorossa osien pesu biologisesti hajoavalla liuotinpesulla ja osien huolellinen tarkastus, jotta tiedetään, mitä varaosia tarvitaan.

Osat pestiin liuotinpesuaineella pariin kertaan. Apuna vanha sivellin.

Jousien huolto-ohjeen mukainen vaihtopituus on 169 mm. Sisäputken jousille ei ole pituusohjearvoa, mutta nekin on hyvä tarkistaa.

Jousien pituuden tarkastus

Myös sisäputken jouset on hyvä mitata

Sekä sisä- että ulkoputkien tulee olla suorat ja ainakaan pahoja hankaumia ei saa olla.

Toinen putkista on ottanut päästään hieman kiinni.

Pölysuojien metallikohdat olivat ruostuneet. Nämä hiotaan ja ruostesuojataan.

Tulpat olivat hyvässä kunnossa mutta O-renkaat olivat kovettuneet ja ne vaihdetaan.

Sisäputken renkaat olivat kuluneet; reunat olivat pyöristyneet ja lohkeilleet, joten ne vaihdetaan.

Ikävin löydös oli tuhottu tiivistepotero. Öljytiiviste oli otettu pois ilmeisesti hakkaamalla se ruuvimeisselillä tms. palasiksi. Öljy pääsee kuitenkin vuotamaan urista pois tiivisteen ohi ja potero on siksi korjattava.

Ikävin löydös oli tuhottu oljytiivistepotero

Vioitettu tiivistepotero on yritettävä korjata ja poistaa vanhat tiivisteliimat.

Lokarinkierteitä on lienee korjailtu mutta ne toimivat.

Pienet fiksailut tehtiin saman tien ja osat laitettiin tilaukseen. Toki olisi voinut ostaa n. 14 € hintaiset pölysuojat mutta toisaalta fiksailuun meni muutama minuutti.

Ruosteet poistettu. Joitain syöpymiä jäi. Tähän vielä ruostesuojaus ennen kokoonpanoa.

Poteron reunojen siivous

Kaikki vanha tiivisteliima ja lika sekä purseet pois.

Pölysuojaa kokeiltiin välillä paikoilleen. Sen on istuttava hyvin ja suorassa.

Suojaus ennen ruostesuojakäsittelyä

Kovia kokeneen tiivistepoteron lovet peittoon

Ruostesuojamaalikertona suihkauteltiin pari kertaa

Valmista on. Tiivistepoteroa pitää vielä hioa ja sovitella siihen stefaa.

Dremel-porakoneella ja tynnyrilaikalla tiivistepoteron hionta onnistuu kätevästi

Talvista mopoilua

Leudossa talvessa oli puolensa, sillä mittariin saatiin kilometrejä. Toki haasteena on ollut oikukkaasti vaihteleva ja liukas keli. Taivaalta tuli kaikkea mahdollista ja alapuolelta vielä maantiesuolaa. Säädöt eivät olleet parhaimmillaan talviajoon mutta toimivat riittävän hyvin kunhan ryyppyä käyttelee hieman enemmän.

Syksyn ja leudon talven ehkä suurin riski on mopoilijalle ns. musta jää, joka on käytännössä ohut jääkalvo tien pinnassa. Liukkaus voi vaihdella kesäkelistä vaaralliseen muutaman metrin matkalla. Hereillä kannattaa olla kosteaa ja pilvistä iltaa tai yötä seuraavana kuulaan kirpeänä aamuna ja erityisesti silloilla, rampeilla ja notkelmissa. Liukkaimmillaan tie on ilman lämpötilan ollessa lähellä nollaa.

Leutoon talveen ei voi muutenkaan luottaa. Mopoilun haastavuutta lisäävät jäiset polanteet ja lumivallit ja niiltä putoilleet lumipaakut. Kunnon ajovarusteiden lisäksi kannattaa miettiä reitit etukäteen ja tietysti omaksua ennakoiva ajotapa oikeine tilannenopeuksineen. Liikenneturvan sivuilla on mopon pysähtymismatka-animaatio, jolla voi testata jarrutusmatkaa sekä laillisilla mopon nopeuksilla sekä viritetyillä laittomilla nopeuksilla eri tien pinnan liukkauksilla. 45 km/h liikkuva mopoilija pysähtyy jäisellä tiellä 8 sekunnin jarrutuksen jälkeen 52 metrin matkan jälkeen.

Talviajossa hyviä perusneuvoja ovat oikea tilannenopeus, nopeiden ohjausliikkeiden välttäminen, maltillinen kaarreajo. Ja jos keli näyttää pahalta, se todennäköisesti on. Jätä tällöin mopo kotiin. Liukkaan kelin ajoharjoittelun merkitys on myös suuri mutta tee se muualla kuin liikenteen seassa.

PV on liukkailla hyvä mopo alhaisen painopisteensä ja korkeutensa vuoksi (jalat ylettyvät maahan). PeeVeliin valittujen Duro 3,5-8″ HF-203 nappularenkaiden (Mopo Sport 08-350 HF203) pito on yllättävän hyvä, vaikka tätä hieman epäiltiin mm. kovahkolta tuntuvan kumiseoksen takia.

PeeVeli ja lumen kutsu

PeeVeli joutui myös töihin huviajon lisäksi.

PeeVeli ”töissä” tavaralähettinä. Tarakka on tarpeeseen.

Talviajossa huomattiin nopeusmittauksen toimimattomuus. Vaijerin alapään holkki (ks. artikkeli ”Pyörien napojen kokoaminen (ml. nopeusmittari)”) oli kiinni mutta etunavassa oleva nopeusmittauksen hammasakseli oli päässyt tulemaan ulos. Pidätinholkki ei ollut pysynyt paikoillaan, sillä pienen pieni pidätinruuvi oli löystynyt.

Holkki irtosi vauhdissa, hätäsuojaus ja -kiinnitys tien päällä.

Etunavan purkua.

Purkamisessa jännitti onko etunapa pysynyt loskakeleissä ja maantiesuolassa siistinä.

Talven vaihtelevasta lumi/vesi/suola -olosuhteista huolimatta purkamisessa paljastui täysin siisti etunapa.

Nopeusmittarivian lisäkti havaittiin, että uusi jarrukenkä oli ottanut kiinni epätasaisesti. Tämä tuntui myös jarrutustehossa.