Tässä yksilössä oli jämäkät ja hyväkuntoiset takaiskunvaimentimet ja niistä ei haluttu luopua. Niiden johdosta kuitenkaan vakiopakoputki ei sellaisenaan mahtunut paikoilleen, ks. artikkeli ”Projektin mokat ja kummallisuudet”.
Vakiopakoputki meni kuitenkin juuri ja juuri paikalleen ja saatiin mallinnettua karkeasti paperille muutostarve.
Vähän työntömittaa ja viivotinta apuna käyttäen saatiin mitat kohdalleen ja tarkistettua. Tuloksena oli piirros vanhasta taivutuksesta ja malli uudesta. Kun tästä aletaan uudelleenmuokkausta putkelle tekemään, pitää erityisesti muistaa punaisella merkitty linja, jota ei saa ylittää, että lokarille ja pyörälle jää tarpeeksi tilaa. On huomioitava myös takaswingin ”eläminen” ylös ja alas.
Taivutus ei tullut kyseeseen, siitä olisi tullut liian jyrkkä. Hitsaajan idea oli katkaista loppuputki ja tavallaan ”työntää” sitä äänenvaimentajan suuntaan. Äänenvaimentaja leikattiin auki, putkea lyhennettiin ja hitsattiin uudelleen kiinni. Lopuksi hitsauskohta maalattiin kuumakestomaalilla.