Artikkelikysely – mistä aiheesta haluaisit artikkelin tai sivun?

PS. Katso, mitä on jo saatavilla sivuston ylälaidan linkeistä! Niihin voi ehdottaa laajennuksia ja tarkennuksia!

Suzuki EPO 1979 tuonti Suomeen!

Suzuki PV50 maahantuonnin aloittamisesta tulee 2021 kuluneeksi jo 40 vuotta! Tämä hurja luku tarkoittaa jo sukupolvirajojen reilua ylittymistä. PV 50 oli aikanaan sukupolvikokemus ja kulttimaine on selvästi siirtynyt seuraavalle polvelle.

Tarina alkoi virallisesti vuonna 1981, Bensow Oy:n aloittaessa tuomaan maahan Honda Monkeyn haastajaksi uutta pienipyöräistä kaksitahtimoottorista EPO-malliin pohjautuvaa Solifer Suzuki PV 50 mopoa.

Ennen virallista maahantuonnin aloittamista tiettävästi näitä Suzuki-EPO PV50 mopoja vuosimallia 1979 tuotiin jopa Suomeenkin muutama. Jäljellä olevat ovat nykyään arvokkaita keräilykappaleita.

Historia on kattavammin kerrottu artikkelissa ”Suzuki PV historia”.

Löysimme Englannista Essexistä Car & Classics -sivuston kautta käytännössä alkuperäisen ”PV:n äidin”, Suzuki EPO mallia 1979. Myyjä oli Unit 5 Motos Ltd, jolla yksilö oli ollut myynnissä jo jonkin aikaa. Pitkähkön pehmittelyn jälkeen (ensimmäinen yhteydenotto 28.12.2018) päästiin tekemään kaupat 22.7.2019. Britannian Brexit -eron uhka oli myös motiivina saada mopo Suomeen ripeästi.

Suzuki EPO 1979 myyntikuvakollaasi (lähde: Unit 5 Motos Ltd.)

Yritys oli tuonut mopon maahan suoraan Japanista tiettävästi 2018 alussa ja se oli NOVA -tuontitullattu Englantiin (Notification of Vehicle Arrivals). Mopolle löytyi myös dating certicicate. Se on käytännössä asiantuntijan antama todistus ajoneuvon iästä, mikä on todistettu tutkimalla itse ajoneuvoja ja/tai sen historiaa eri lähteistä (valokuvat, tietokannat). Tämän todistuksen asiantuntijana oli toiminut Aircooled RD Club.

Dating certificate, todistus ajoneuvon iästä.

Ilmoituksessa mainittiin mopon käynnistyvän ja käyvän hyvin. Mopon sanottiin olevan alkuperäinen loppuun käytetyn kaasuttimen vaihtoa lukuunottamatta. Mittarissa oli ajokilometrejä 2258 km.

On toki aina riski ostaa näin vanha kulkuneuvo netistä näkemättä fyysisesti sitä. Kannattaa tutkia paperit ja googlailla niissä esiintyviä tietoja ja havainnoida tarkasti, toimiiko yritys luotettavan oloisesti ja saako pyydettyä tietoja ja tuoreita kuvia helposti ja ripeästi. Kommunikaatio yrityksen kanssa sujui loistavasti sähköpostilla ja kaikkiin kysymyksiin saatiin vastaus ja saatu tieto osoittautui myöhemmin täysin luotettavaksi.

Logistiikka

Tämänkaltaiset kuljetukset ja paperityöt kannattaa antaa ammattilaisten hoidetavaksi, jos haluaa päästä helpolla. Toki itse noutaminen olisi ollut omanlaisensa seikkailu.

Logistiikkayritysten kanssa toimiessa on huomioitava seuraavat asiat:

• Osta ovelta-ovelle asti paperitöineen. Säästät vaivaa – erityisesti ellet yksityiskohtaisesti tiedä mitä olet tekemässä.
• Logistiikkayritykset eivät ota tällaisiin tavallisiin kuljetuksiin vaarallisia aineita (dangerous goods), eli tankki ja öljytila oli tyhjennettävä.
• Osoitteen täytyy olla tarkka ja navigaattorin löydettävissä
• Noutokellonajat tulee olla tiedossa (tarkoittaen, että paikalla tulee olla henkilö luovuttamassa ja allekirjoitamassa lähetys)
• Paikalla olevan henkilön tarkka nimi ja puhelinnumero (maakoodin kera), mielellään mobiilinumero
• Tiedot noutopaikasta, jotka kuskin tulisi tietää (heikko tie, kapea tie, ei kääntömahdollisuutta, jne.). Noutoauto kun voi olla iso rekka.

Rahtihuolitsijaksi valittiin tarjousten perusteella PFC Nordic Oy ja otettiin kokonaispalveluna. Toiminta oli todella nopeaa; vahvistus tuli maksuhetkellä 25.7.2019, lähetysarvio 28.7.2019 ja arvio saapumisesta määränpäähän (kotiosoite) 15.8.2019. Mopo sovittiin lähettäjän kanssa pakattavaksi kiinnitettynä ja tuettuna pystyyn lavalle, paino 90kg, tilavuus 1,02 m3. Papereiden mukaan mopo tuli kontissa Finnmaster -laivassa nimikkeenä ”small 50 cc vehicle”. Myös huolinnan ja kotiin kuljetuksen nopeus hämmästytti. Import oli tehty 1.8.2019 toimesta ja kuljetuksen hoitavana Neele-Vat Finland olisi voinut toimittaa lähetyksen periaatteessa heti sen jälkeen mutta pyysimme käytännön syistä pitämään määräpäivään asti. Mopo otettiin vastaan 16.8.2019. Käytännössä siis sen olisi voinut saada kotipihaan reilussa viikossa. Kuljetusfirma vielä purki mopon lavalta ja jopa parkkeerasi sen pihaan mallikkaasti!

Kuljetusyritys oli purkanut mopon lavalta ja parkkeerannut sen. Tankki ja pienosia oli erillisessä pahvilaatikossa.

Suzuki EPO 1979 tuotuna Suomeen

 

 

 

 

 

 

Blogitilastot – 500000 lukukerran etappi – kiitokset lukijoille!

Blogimme lukukerrat ylittyivät huikeat 500000 kpl 21.12. 2017. Määrä on paljon, puoli miljoonaa ! Saavutus on hyvä tällaiselle blogille ja vielä ilman aktiivista markkinointia.

Kiitokset lukijoille – myös lukuisista sähköpostiviesteistä ja kommenteista!

Ylitys tapahtui n. 4 vuotta 4 kuukautta ja 10 päivää blogin aloituksesta (ensimmäinen artikkeli julkaistiin 11.8.2013).

Sivuston laskuri ylitti puoli miljoonaa 21.12. 2017

Mitä tilastot kertovat?

Lukukerrat painottuvat luonnollisesti keväälle ja kesäkuukausiin mutta myös syksy on aktiivista. Lukukertojen huippuvuosi oli 2016.

Lukukerrat vuosittain ja kuukausittain ja painotukset.

Päiväkeskiarvot vuosittain ja kuukausittain.

Blogissa ei ole projektin valmistumisen jälkeen tehty julkaisuja; kommenttivastauksia, sähköposteihin vastauksia ja Facebook-aktiviteetteja lukuunottamatta. Tämä tietysti näkyy lukukertojen vähenemisenä. Silti kävijämäärä kasvoi yhä 2017. Kävijöitä on blogissa ollut alusta laskettuna 158733, mikä tarkoittaa koko ajalta 3,2 lukukertaa per kävijä.

Lukukertojen määrä tasaantui 2015 tasolle mutta kävijämäärä kasvoi yhä.

Mitä blogista luetaan?

Home -sivun jos laskee pois, eniten haetaan tekniset artikkelit ja sivut yhteenlaskien eniten nimenomaan teknistä perustietoa. Ylivoimaisena ykkösenä on Räjäytyskuvat, taulukot ja manuaalit -sivu. Hauskana kakkosena tulee Suzuki PV mainoksia ja artikkeleita, todennäköisesti Google kuvahaun kautta ohjautuneena. Kolmas koskikin sitten jo kokoonpanoa: Moottorin kokoonpano 1 – lohkojen sisäpuoli. Neljäntenä tulee jälleen tekninen perustietosivu Suzuki PV tekniset tiedot, mikä kokoaa yhteen muista sivuista poiketen laajemmin tietoa: eri vuosimallit ja laajasti niiden tekniset tiedot, testituloksia ja mopojen hinnat. Sähköjärjestelmää käsittelevät artikkelit ja sivut ovat yhteenlaskettuna todella hyvin luettuja, erityisesti Sähköoppia mopoilijalle – magneeton ja sytytyksen teoriaa, mikä ei ole pelkästään Suzuki PV -kohtainen sivu. Erityisesti juuri perustekniikan suosio ilahduttaa.

Lukukerrat keskittyvät tiedonhakuun

Blogin sisällöstä klikkaillaan erityisesti teknisiä kuvia, tyypillisimmin sähkökaavioita ja räjäytyskuvia. Myös värikarttoja, manuaaleja ja esim 2-tahtibensiinin seossuhdetaulukkoa klikataan runsaasti.

Mistä sivulle tullaan?

Hakukone Google on aivan ylivoimainen viittaaja blogiimme, sekä hakukoneena että Android -sovelluksena. Facebook ja Suomi24 keskustelupalstat sekä blogilistaajat tulevat perässä mutta kaukana. Blogin Facebook-sivu tosin on nousussa. Instagram -tili @isapoikajapeeveli ei vielä tilastoissa näy.

Mielenkiintoista on, että blogilla on selvästi kansainvälisiä lukijoita, erityisesti Yhdysvalloista ja Ruotsista. Japanikin on edustettuna; Yhdysvaltojen tavoin viittaukset tulevat harrastajayhteisöistä, mm. Japanin Cool EPO -kerhosta. Suomea taitamattomat käyttävät tilastojen mukaan selvästi hyväksi blogiin tehtyä Blog translations -käännössivua.

Sivulle tuovat hakukoneet (Google ylivoimainen) ja Facebook sekä Android sovellukset.

Blogiin tullaan myös Suomen ulkopuolelta

Minne sivulta mennään?

Ulkopuolisista sivuista johtavat luonnollisesti ne, joihin on viitattu teksteissä eniten. Suosituin on Motot.net ja yrityksistä Mopo Sport, joka oli projektissa paljon käytetty varaosaliike. Muita ovat MP-Osat, Motonet, Wandamotor, eBay, CMSNL ja Nettivaraosa. Blogista mennään myös Trafin sekä Mastonin sivuille sekä katsomaan Dropboxista projektin videoita.

Ulkopuolisista sivuista johtavat luonnollisesti ne, joihin on viitattu teksteissä eniten.

Mopon varkaudenesto – GPS paikannin mopoon

Mopoja varastetaan paljon ja yli puolet jää kadoksiin. Poliisi teki vuonna 2014  etsintäkuulutuksen 1446 varastetusta moposta. Niistä noin joka toinen oli mittaushetkellä kadoksissa. Luvut ovat pysyneet samassa suuruusluokassa viime vuodet. Kadoksiin jäämiselle ei tarkkaa selitystä tiedetä. On arvailuja, että mopovarkauksien suuri määrä selittynee yksinkertaisesti sillä, että mopoja on kokonsa puolesta helppo varastaa eikä kehittyneitä ajonestojärjestelmiä juuri ole. Lisäksi helpompi purkaa osiin ja sitten myydä eteenpäin. Mukana voi olla myös petosrikollisuutta (mopo on viallinen, se puretaan tai otetaan vaikka soramonttukäyttöön ja ilmoitetaan varastetuksi. Se, että esimerkiksi kaksipyöräisiä katoaisi merkittävästi ulkomaille, on urbaanilegendaa (Lähde: YLE 17.7.2015).

Kuten kaikki pienpyörämopot, Suzuki PV on erityisen helppo varastaa painonsa ja kokonsa puolesta. Perushuolehtiminen (lukitus, sisätiloissa pito, näkyvällä valaistulla paikalla pito jne.) on tärkeää, samoin ns. hidasteet, jotka estävät päähänpistovarkauksia. Tässä projektissa päätimme uusia ohjauslukon, laittaa virtalukon, jollaista vuosimallissa ei ollut (artikkeli ”6V sähköjärjestelmän muuttaminen 12V järjestelmäksi – valosähköt, virtalukko”) sekä käyttää hyväksyttyä jämäkkää vaijerilukkoa mopon kiinnittämiseen.

Edellä mainittujen hidastimien lisäksi ostimme pienikokoisen, akkuvarmennetun ja vesitiiviin GPS-jäljittimen (eBay CCTR-800). Laitetta voi ladata (tai syöttää koko ajan) 12 VDC jännitteellä mukana tulleella muuntimella tai USB-johdolla. Mukana paketissa oli myös USB lähtö tupakansytytinliittimeen. Muuta paketissa olivat kätevät QR-koodilinkit laitteen ja jäljityspalvelun manuaaleihin sekä meille melko hyödyttömäksi osoittautunut CD-ROM. Ensivaikutelma laitteesta ja sen tarvikkeista ja ohjeista yllätti laadukkuudellaan.

Onko tällaisesta laitteesta sitten hyötyä? Päähänpistovarkauksiin ja ilkivaltaan kaikesta perusvarautumisesta ja hidasteista on hyötyä. Ammattimainen varas toki saa kaikki hidasteet ohitettua nopeasti ja löytää todennäköisesti hyvinkin piilotetun paikantimen. Mutta on aika iso riski alkaa etsimään kiireessä jäljitintä varkauspaikalla – ja laitteen löytyessä voi olla jo myöhäistä. Tieto ainakin varkaudesta on jo omistajan puhelimessa ja jos laite löytyy vasta myöhemmin, sen sijaintikin on. Poliisit on helppo saattaa jäljille ja tieto viimeisistä liikkeissä laittaa jakoon sosiaalisessa mediassa.

Vastaavaa jäljitintä oli kirjoitushetkellä myynnissä (kulutkin huomioiden n. tuplahintaan) myös Suomessa (Biltema 43-158), mikä vakuutti EU-säännösten mukaisuudesta sekä siitä, että ulkomailta ostamamme laite toimii Suomessa. Laitteen ilmoitetaan toimivan -20…+60 C lämpötila-alueella, mikä sopii useimpien kuskien mopoilukauden lämpötiloihin.

Pakkauksen sisältö

GPS jäljittimen pohjassa on voimakkaat magneetit ja tärkeä identifiointitarra

Laite on vähän aikuisen kämmentä pienempi.

Painike, signaaliledi ja latauspistoke ovat suojattu vedeltä. Ledi on kätevä käyttöönotossa ja vikadiagnostiikassa, ks. taulukko myöhemmin.

SIM-kortin aukko on myös suojattu vedeltä. Kortin kelkka tulee ulos keltaista nappia kynällä tms. painamalla

12 VDC latausjohto, esim. auton akulta.

GSM-liittymä

Laitteessa on GPS:n lisäksi GPRS paikannusdatan siirtämistä varten paikannuspalveluun sekä tekstiviestitietojen (SMS) lähetys sekä niillä tapahtuva laitteen ohjaus. Toimiakseen laite vaatii GSM liittymän, joka toimii 2G verkossa. SIM-kortin koko on MINI (normaali). Jos joudut kortin laittamaan vain NANO SIM-kokoa tukevaan puhelimeesi esim. liittymän konfigurointia varten ja siis riisumaan sen kehyksestä, tee se varovasti ja säästä kehykset. Meidän tapauksessamme pienemmän kortin sai painettua takaisin kehykseen.

---

HUOM: Kyseisen laitteen saamiseksi toimivaksi, liittymän GPRS data pitää olla enabloitu ja PIN-koodin kyselyn taas tulee olla disabloitu. Lisäksi sen tulee tukea 2G verkkoa.

Jos hankit prepaid-liittymän, muista aktivoida se operaattorin ohjeiden mukaan määrävälein.

---

Meille sopivin liittymä oli helppo prepaid-liittymä, joka tukee 2G verkkoa ja jossa on datamahdollisuus (esim. Sonera Easy Prepaid). Prepaid-liittymissä ei ole kuukausimaksuja eikä tule erikseen laskuja. Haittana on, että niissä data tulee raskaassa käytössä kalliiksi, koska se laskutetaan megatavuittain. Laitteen valmistajan mukaan laitte käyttää normaalisti 20-30 Mt/kk, riippuen latausintervalliasetuksista olettaen, että datan lataus serverille on päällä. Me päätimme olla käyttämättä datayhteyttä jatkuvasti ja laittaa se päälle tekstiviestiohjauksella, jos tilanne niin vaatii. Sijaintilinkin Google Maps -karttaan voi myös kysellä tekstiviestillä, mikä on edullista prepaid-liittymässäkin; kirjoitushetkellä hinta liittymässämme oli 0,08 €/viesti, mikä tarkoittaa esim. 40 € latauksella liittymään 500 tekstiviestiä.

SIM-kortiksi kelpaa esim. prepaid-liittymä, joka toimii 2G verkossa.

SIM-kortti tulee olla kokoa MINI (normaali) ja sen tulee toimia 2G verkossa. Muista disabloida PIN-koodin kysely ja enabloida GPRS data!

Laitteen asennus ja käyttöönotto

Tee akun peruslataus manuaalin ohjeiden mukaan. Tee myös ennen asennusta peruskäyttöönotto ja testaa laite. Piilota laite näkyviltä mopon rakenteisiin. Laite on helppo asentaa sen voimakkain magneetein. Kätevimmät voivat piilottaa sen jopa satulan sisälle tekemällä satulan pohjalevyyn luukku.

Laitteen voi kytkeä suoraan mopon akkuun tai USB-liittimeen (molempia varten tuli mukana johdot), jos sellainen löytyy. Tai sitten laitetta voi käyttää sisäisellä akulla. Lataustarpeesta muistuttaa kätevästi tekstiviesti.

Voimakkaat magneetit pitävät jäljittimen vaikka lokarissa kiinni. USB-pistokkeesta voi ladata myös GPS-jäljittimen sisäistä akkua. Laitteen voi toki myös kytkeä kiinteästi akkuun kiinni mukana tulevalla johtosarjalla.

Laitteen manuaalista löytyy kaikki oleellinen englanniksi. Huomaa, että markkinoilla on monia saman näköisiä laitteita, jotka ovat kuitenkin erilaisia. Lisäksi samalla tyyppikoodilla olevissa laitteissa on revisioeroja. Etsi aina omaa laitettasi tarkasti vastaava manuaali!

Oheisessa taulukossa on esitetty laitteen ledin antamat viestit.

Väri	Vilkkumistaajuus	Selitys
Vihreä	Kerran	GSM & GPS toimii hyvin
Vihreä	Kaksi kertaa	GSM toimii hyvin mutta ei GPS signaalia
Vihreä	Kolme kertaa	GSM & GPS toimii hyvin mutta akun varaustaso alhainen
Vihreä	Neljä kertaa	GSM toimii hyvin, akun varaustaso alhainen ja ei GPS signaalia
Vihreä	Palaa jatkuvasti	GSM etsii verkkoa
Vihreä	Sammuneena jatkuvasti	Laite suljettu (OFF)
Vihreä	Vilkkuu jatkuvasti, nopeasti	Saapuva puhelu tai lähettää SMS viestiä
Punainen	Kerran	Lataa jäljitystietoa (upload)
Punainen	Kaksi kertaa	Ei voi ladata jäljitystietoa
Punainen	Vilkkuu hitaasti	Lataus käynnissä

 

Laitteen ohjaus ja asetukset

Laitetta ohjataan tekstiviestein tai soittamalla. Ohjausviestejä lähetettäessä laite vastaa status- ja virheviestein.  Manuaalista löytyvät käskyt, niiden merkitykset ja vastaavat paluuviestit.

Perusasetukset:

• Salasana
• Sallitut puhelinnumerot
• Moodi
• Sijaintitietojen jatkuva lataus (upload)

Peruasetusten lisäksi tarvitaan varkaudenestoon sopivat asetukset. Emme halunneet kustannus- ja akkukestosyistä päivittää sijaintitietoa jatkuvasti pilvipalvelun serverille ja seurailla sitä. Haluamme sen sijaan tietää, jos mopo varastetaan. Tähän voi käyttää laitteen ohjelmoitavia hälytysominaisuuksia:

• Virtuaaliaitahälytys (Geo fence) hälyyttää, jos laite poistuu ohjelmointipisteestä asetetun ympyrän säteen määräämän kehän ulkopuolelle.
• Ylinopeushälytys (Overspeed alarm) hälyttää asetetun nopeuden ylityksestä. Kätevä esim. autokuljetusta havainnoimaan.
• Tärinäanturihälytys vahtii luvatonta käyttöönottoa ja ilkivaltaa.

Huom: on kätevää jatkon kannalta tallettaa tehdyt asetukset vaikka kännykän muistikirjaan!

Sallitun puhelinnumeron tallennus, salasanan vaihto.

Aluerajoituksen (10 km) ja nopeusrajoituksen (65 km/h) asetus sekä paikannuksen jatkuvan latauksen pysäytys.

Akkuhälytys (< 10%) tuli n. kuukauden kuluttua 82 % lataustasosta

Paikannuspalvelu

Laitteen valmistaja tarjoaa maksuttoman paikannuspalvelun, johon kirjaudutaan sisään laitteen ID -numeron seitsemällä viimeisellä numerolla, mikä toimii myös oletussalasanana. Palvelua pääsee demoamaan tunnuksella gpsdemo salasanalla 123456. Palvelussa voi hallita vaikka useita jäljittimiä lähes reaaliajassa. Myös mobiiliapplikaatioiden (iOS, Android) lataus onnistuu sivustolta. Pavelun manuaalista löytyy kaikki oleellinen englanniksi.

Testasimme palvelua. Sitä on loogisen helppo käyttää ilman ohjeitakin ja on yllättävän hyvän, laadukkaan ja monipuolisen oloinen ja varmasti tositilanteessa hyödyllinen. Kun otimme laitteen käyttöön ja loggauduimme ohjeiden mukaan sivuille, laite putkahti Suomen kartalle välittömästi ja sijainnin päivitys toimii. Laitteelle voi muodostaa palveluun kortin ajoneuvotietoineen.

Kuitenkin palvelu voisi olla hyödyllinen enemmän vaikkapa vuokra-ajoneuvoja välittävälle firmalle. Jos mopovarkaustilannetta ei oteta huomioon, mitä muuta palvelulla voisi tehdä? Kuka vanhempi haluaa valvoa teinien mopoilua ja kuka haluaa tulla valvotuksi – ja taitaa olla touhu kyseenalaista perhesovun lisäksi lainkin kannalta.

Laite ilmestyi palvelun kartalle oikeaan paikkaan välittömästi.

Tiekarttanäkymä

Satelliittinäkymä

Käyttökokemuksena muutaman kuukauden jälkeen laite on yllättänyt positiivisesti. Käyttö on erittäin yksinkertaista. Akku kestää hyvin ja paikannuskin toimii hyvällä luotettavuudella. Kosteuden kanssa ei ole tullut ongelmia. Toisinaan GPS ei saa haettua signaalia säädyllisessä ajassa ja paikannusviestiin tulee vain lähin GSM verkon linkkimasto.

---

Muita vaihtoehtoja mopon paikantamiseen

Paikannus kehittyy erittäin nopeasti. Markkinoille ja nyt myös Suomeen on tullut mm. erittäin pienikokoinen ja edullinen TrackR laite, joka keskustelee puhelinsovelluksen kanssa molempiin suuntiin. Ilmoitetun 25 € hintaisessa laitteessa on mielenkiintoisia ominaisuuksia:

• Etäisyysmittari (matka kohteeseen)
• Äänimerkki (tagi ilmoittaa äänellä sovelluksesta painettaessa)
• Äänimerkki puhelimeen (tagista painettaessa puhelin päästää äänen, vaikka äänettömällä)
• Joukkoetsinnän mahdollisuus (sovellus ilmoittaa, jos muita TrackR -käyttäjiä on etsimäsi kohteen lähettyvillä)
• Kaksisuuntainen hukkaamisvaroitus (tagi tai puhelin ilmoittaa, jos olet jättämässä jompaa kumpaa jälkeesi)

Sovellus on saatavilla iOS ja Android laitteille. Suomenkielinen sivusto täällä.

 

Suzuki RV50 VanVan

Kuten aikaisempi artikkeli ”Suzukin toinen pikkumopo Trailhopper MT 50” osoittaa, Suzukilla on pitkä kokemus pienpyörämopojen valmistuksessa.

Suzuki RV50 oli myynnissä 1972—1982. Kaikkia RV-malleja kutsuttiin Japanissa ”VanVan” -nimellä. Kyseinen sana on japanin kielessä monimerkityksinen; Suzukicycles.org -sivuston mukaan se kuvaa ääntä ”Bang” ja tarkoittaa myös ”More and more” ja ”Keep going on!”. RV-sarjan 90 mallia (VanVan 90 Japanissa) markkinoitiinkin 1971 USA:ssa fraasilla ”Run more and more! She brings you wherever you want”. Saksankielisessä mainoksissa kehutaan mopon rullailevan ruohikossa, hiekkarannalla ja jopa lumessa.

Design oli jyhkeän oloinen mutta samalla ”jopomallinen”. Mopo oli keskiosastaan matala ja kapea, mikä mahdollisti jalan heittämisen keskiosan yli. Ajoasento oli pysty, mikä kertoo suunnittelusta kaupunkiajoon. Kuitenkin maavaraakin löytyi 125 mm. Mainoksissa korostettiin sporttisuutta ja ketteryyttä. Mopo pysyi melko samanlaisena ulkonäöllisesti koko tuotesarjan elinkaaren.

Suzuki RV50 S VanVan 1973

Suzuki RV50 VanVan 1982

Mopoon sai ajan hengen mukaisia – ja värisiä – lisävarusteita. Mallia markkinoitiin aktiivisesti naisille.

RV 50 malli täydensi muuta RV ”läskirengas” -sarjaa pienessä päässä.

VanVan on monimerkityksinen sana japanin kielessä. Menoa, ”meteliä” ja sporttisuutta korostettiin.

Suzuki RV50 VanVan ja EPO malleja mainostettiin myös yhdessä

Julisteet olivat monesti melkoisen hullunkurisia

Tekniikka

Mopo pysyi myös teknisesti hyvin samanlaisena koko tuotesarjan elinkaaren. Vuoden 1973 malli oli hieman pidempi (25 mm) kuin seuraajansa ja korkeus 30 mm matalampi. Paino kasvoi 1976 mallissa 5 kg ja samalla vaihtui sylinteri alumiiniseksi läppäsylinteriksi. Teho ja vääntömomentti sekä vaihteisto pysyivät samoina. Nelivaihteinen mopo saavutti 40 km/h huippunopeuden.

Teknisyyttä korostettiin Japanilaiseen tapaan

Suzuki RV 50 VanVan -malleissa oli esim. malliin PV 50 verrattuna hieman kehittyneempi mittaristo ja varustelu. Siinä oli suuntavilkut, vapaan vaihteen ja pitkien valojen merkkivalo ja mittarin taustavalo. Akullisessa 6V sähköjärjestelmässä oli tasasuuntaaja ja akku ja virtalukko varustettuna ns. yö/päivä -valintakytkimellä, jolla käytännössä säädeltiin akun latautumista/käyttöä. Sytytys oli kärjellinen.

 

Tekniset tiedot

Käännökset suomeksi kuvasta edellä:

Poraus ja iskunpituus	41 x 37,8 mm
Puristus	6,3:1
Kaasutin	Mikuni VM 14 SC
Käynnistystapa	Polkaisu
Etujousitus	Teleskooppihaarukka, öljyvaimennus
Takajousitus	Takakiikku kierrejousilla
Jarrut	Rumpujarrut
Renkaat	5,4 – 10 – 4 PR
Maavara	125 mm
Tankin tilavuus	3,5 l
Huippunopeus	40 km/h

Vertailutaulukko 1973 vs. myöhemmät mallit

	RV 50 S Van Van 1973	RV 50 Van Van 1976-1978, 1980-1982
Suzuki vuosimallikoodi	K	A (1976) B (1977) C (1978) T (1980) X (1981) Z (1982)
Kokonaispituus	1 650 mm	1 625 mm
Kokonaisleveys	775 mm	775 mm
Kokonaiskorkeus	955 mm	985 mm
Akseliväli	1 095 mm	1 095 mm
Paino	79 kg	84 kg
Sylinteri	Ilmajäähdytteinen 49 cc 2-tahtisylinteri	Ilmajäähdytteinen 49 cc alumiininen 2-tahtiläppäsylinteri
Teho	4 hp / 6000 rpm	4 hp / 6000 rpm
Vääntömomentti	5 Nm (0,5 kg-m) / 5500 rpm	5 Nm (0,5 kg-m) / 6000 rpm
Vaihteita	4	4

Etujousien uusiminen ja iskunvaimennuksen kiristäminen

Etuhaarukkaan ei vieläkään oltu täysin tyytyväisiä perusteellisen kunnostuksen jälkeen (ks. artikkelit ”Etuhaarukan purkaminen” ja ”Etuhaarukan kokoaminen”. Tällä mopolla ajavat henkilöt ovat sen verran painavia, että halusimme lisää jousituksen jäykkyyttä ja tiukempaa iskunvaimennusta. Tässä yksilössä takapäässäkin on tiukemmat jouset ja iskunvaimennus.

Etuhaarukan toiminnan teoriasta on lisää sivulla ”Etuhaarukan toiminta ja huolto ”.

Haarukkaan ostettiin uudet jouset (Mopo Sport 51171-17200).

Suzukin alkuperäisvaraosan tunnelmaa

Uuden jousen mittaus

Etupään purkaminen alkaa olla jo rutiinia. keula ylös, vaijerit irti, pyörä irti, T-palan sivupultit pois, vaimentimien tulpat irti löystyttäen molempia pikkuhiljaa estäen koko pakettia putomasta ja pujottaen lopulta putket pois T-kappaleesta – varoen öljyn poistuloa. Tällä kertaa ei tarvitse purkaa ihan kaikkea, lokasuojan ja halutessaan pyöränkin voi jättää kiinni ja ottaa etupään vain iskunvaimentimistaan irti. Tosin ilman pyörää kokonaisuutta on hieman helpompi käsitellä ja se pysyy pystyssä alustalla.

Etupään purkaminen alkaa olla rutiinia

Iskunvaimentajat lokareineen irti. Lokaria ei tarvitse tällä kertaa irroittaa. Tulppia kannattaa pitää paikoillaan aina kun mahdollista öljyvahingon estämiseksi.

Vanhoissa jousissa oli pintaruostetta ja ne olivat uusia hieman lyhemmät ja käsituntumalla löysemmät.

Uusissa ja vanhoissa jousissa on pieni pituusero

Haarukkaöljyä tulee huolto-ohjeen mukaan olla 55 millilitraa. Saman ohjeen mukaan öljyn taso pitäisi vielä mitata erikoistyökalulla (Oil level gauge) ja sen tulisi olla 40 mm. Öljyn pinnat mitattiin kotitekoisella mittatikulla olivat edelleen kohdillaan molemmassa putkessa. Myöskään vuotoja ei havaittu.

Vaimennusta tiukennettiin pienentämällä ilmatilavuutta putkessa (ts. lisäämällä öljyä). Öljyä lisättiin pieni määrä kerrallaan molempaan vaimentimeen sisäputkien ollessa yläasennoissaan, minkä jälkeen laitettiin tulppa tiiviisti kiinni  ja testaamalla tuntumaa käsin. Tätä toistettiin, kunnes käsituntuma molemmassa iskunvaimentimessa oli selkeästi tiukempi kuin lähtötilanne. Samalla varmistettiin se tärkeä seikka, että tuntuma on sama molemmissa vaimentimissa ja asia varmistettiin myös mittaamalla molemmista öljyn pinnan korkeus kotitekoisella mittatikulla.

Toki tämä öljyn lisäys voidaan tehdä myös etupään ollessa kasattuna avaamalla vain tulpat. Mutta tässä vaihtoehdossa öljyä pystyi kätevästi myös kaatamaan pois tarvittaessa ja putket ovat täysin yläasennossaan (ilmatilavuus suurimmillaan), sillä niihin ei kohdistu puristusta mopon painosta.

Öljyä lisättiin ”viiva” kerrallaan molempiin putkiin yhtä aikaa.

Vaimennusta kokeiltiin käsivoimin. Pienikin öljymäärä muutti heti tuntumaa tiukemmaksi.

Sopivan vaimennuksen löydyttyä haarukka pujotettiin T-palaan varovasti takaisin ja kiinnitettiin tulpilla ja sivupulteilla. Lopuksi paikkailtiin paikkamaalilla avauksista muttereihin tulleet kolhut. Ennen kasausta vahailtiin lokari ja putket.

Putkien ja lokarin vahaus

Kyllä kiiltää

Etupää kasattuna uudelleen ja paikkamaalaukset tehty

Koepumppaus paikallaan ja koeajo pienen töyssyn yli useita kertoja eri nopeuksilla osoittivat sekä jousien jäykkyyden kasvaneen että iskunvaimennuksen kiristyneen sopivasti.

 

 

LED valot mopoon

Katso ledien yleisestä tekniikasta ja käsitteistä sivulta ”Sähköoppia mopoilijalle – leditekniikkaa”.

PeeVelin valosähköillä on kehityskaari 6 VAC -> 12 VAC -> 12 VDC. Tämän yksilön polttimoiden alkuperäiset 6V kantatyypit ovat:

• Etuvalo pitkät/lyhyet: 6V 15/15 W BA20d
• Takavalo: 6V 5 W tube S8 39mm
• Jarruvalo: 6V 10 W
• Mittarivalo: 6V 3 W T10 lasikanta

Nämä vaihdettiin 12 V polttimoiksi aikanaan:

• Etuvalo pitkät/lyhyet: 12V 25/25 W BA20d
• Takavalo: 12V 5 W tube S8 39mm
• Jarruvalo: 12V 10 W
• Mittarivalo: 12V 3 W T10 lasikanta

Seuraavassa on esitelty kokeiluun otetut valmiit ledipolttimot yhteenvetona taulukossa ja kuvina. Suomalaisissa kaupoissa ledipolttimot ovat melkoisen hintavia. Päätimme kokeilla, mihin kiinalaisista ledipolttimoista ja eBay:n niitä toimittavista kaupoista on. Alla olevat tekniset tiedot ovat ilmoitettuja, ts. peräisin eBay:n myynti-ilmoituksista. Virrat mitattiin yleismittarilla ja teho laskettiin kaavalla P = U * I. Syöttöjännite mitattiin myös yleismittarilla, jotta saataisiin oikea teholukema ja se oli 12,0 VDC

	Takavalo	Jarruvalo	Mittarivalo	Etuvalo 6 W	Etuvalo 12 W
Tyyppi	Festoon socket, DA36 mm	Festoon socket	T10 COB, lasikantaan sopiva, alumiininen kotelo lediosassa	BA20D, alumiininen jäähdytysripa, polttimossa ei merkintöjä, eBay kohdekuvauksessa merkintä: ”NAOM2S-80/W 5J200440”, lähi- ja kaukovalo	BA20D, alumiininen jäähdytysripa, polttimossa merkintä ”M2S-80/W 6B266543”, lähi- ja kaukovalo
Led	3 x SMD 5050	6 x SMD 5050	1 kpl (tyyppiä ei ilmoitettu)	2 kpl (tyyppiä ei ilmoitettu)	2 kpl (tyyppiä ei ilmoitettu)
Mitat	36 x 8 mm	36 x 13 x 8.5 mm	(ei ilmoitettu)	Noin 66 x 34mm	Noin 66 x 34mm
Valovirta	50-60 lm	50-60 lm	(ei ilmoitettu)	800 lm	800 lm
Värisävy	6000 K	Valkoinen 6000 K, ”xenon”	Valkoinen 6000 K	Valkoinen 6000 K	Valkoinen 6000 K
Valaistuskulma	180 astetta	180 astetta	(ei ilmoitettu)	(ei ilmoitettu)	(ei ilmoitettu)
Ilmoitettu käyttöikä	50000 h	50000 h	(ei ilmoitettu)	(ei ilmoitettu)	(ei ilmoitettu)
Lämpötila-alue	(ei ilmoitettu)	(ei ilmoitettu)	(ei ilmoitettu)	-40C~ + 105C	-40C~ + 105C
Jännite	12 VDC	12 VDC	12 VDC	9-80 VDC	6-80 VDC
Polariteettivaatimus (napaisuus)	Kyllä	Kyllä	Kyllä	Kyllä	Kyllä
Tehonkulutus	(ei ilmoitettu)	1 W	1 W	6 W	6 W x 2
Mitattu virta ja laskettu tehonkulutus 12 V syöttöjännitteellä	20 mA, 0,24 W	40 mA, 0,48 W	30 mA, 0,36 W	250 mA, 3 W (lyhyet), 270 mA, 3,24 W (pitkät)	410 mA, 4,92 W (lyhyet), 410 mA, 4,92 W (pitkät)
Hinta ostohetkellä postikuluineen ja tulleineen	1,79 € / 2 kpl (0,895 €/kpl)	1,61 € / 2 kpl (0,805 €/kpl)	2,65 € / 2 kpl (1,33 €/kpl)	3,98 € / kpl	4,73 € / kpl
Ilmoitettu toimitusaika Suomeen	10…30 vrk	10…30 vrk	30…60 vrk	15…30 vrk	15…30 vrk
Toteutunut toimitusaika Suomeen	8 vrk	13 vrk	15 vrk	11 vrk	14 vrk
Hakulinkki	eBay hakulinkki vastaaville	eBay hakulinkki vastaaville	eBay hakulinkki vastaaville	eBay hakulinkki vastaaville	eBay hakulinkki vastaaville

Takavalo

Tämän toimittajan versiossa näkyy elektroniikkaa piirilevyn palan toisella puolella.

Kokeeksi tilattiin 3-ledisiä polttimoita myös toisesta eBay-kauppiaalta. Pakkaus oli parempi.

Toisen toimittajan polttimoissa ei ollut elektroniikkaa piirilevyn toisella puolella. Polttimot olivat tehtaan jäljiltä hauskasti vielä kiinni toisissaan ja piti napsauttaa irti.

Takavaloksi aiottu 3-ledinen polttimo kulutti 20 mA ja valoteho vaikutti riittävältä.

Jarruvalo

Jarruvaloon ajateltiin ostaa takavaloa enemmän tehoa ja sitä kautta valovirtaa. Tämä tuli ledien määrän tuplauksen kautta.

Jarruvaloksi ajatellut tulivat ohuesti pehmustetussa muovipussissa.

Kuusi lediä mahtuu lähes normilasiputken leveyteen. Ledien tyyppi näyttää merkintöjen perusteella samalta kuin muissa vastaavissa polttimoissa.

Jarruvaloksi aiottu 6-ledinen kulutti 40 mA, mikä on tarkasti tuplavirta 3-lediseen takavaloon verrattuna.

Valoteho riittää jo pöytätestissä jarruvalolle varmasti.

Mittarivalo

Mittarivaloomme tarvittiin lasikantapolttimoon sopiva ledipolttimo.

Mittarivaloksi aiottu T10 kantainen polttimo kulutti 30 mA ja valon määärä (valovirta) varmasti riittävä.

Etuvalo 6W

6 W etuvalo tuli pahviaskissa ja ohuessa muovipussissa.

BA20D kanta on toteutettu hyvin. Jäähdytysripa on muhkea näky ledien kokoon nähden.

Lyhyiden valojen virrankulutus on 250 mA.

Lyhyet

Pitkät

Pitkien valojen virrankulutus on 270 mA.

 

Etuvalo 12W

12 W lamppu tuli mystisesti Virolaisesta osoitteesta tai sen kautta.

Alumiiniripa oli hieman erilainen 6 W polttimoon verrattuna…

…kuten elektroniikankin toteutus.

Lyhyet

Pitkät

Virrankulutus lyhyillä oli 410 mA

Virrankulutus pitkillä oli sama kulutus kuin lyhyillä.

Asennus mopoon ja testit

Polttimo sopi hyvin kantaan.

Myöskään mahtuminen umpioon ei tuottanut ongelmia.

Lyhyet

Pitkät

Mittarivalon vaihtamiseksi riitti aluslevyn kolmen kiinnitysruuvin irroitus. Ledipolttimo oli leveämpi ja hieman ahdas mutta meni tarpeeksi syvälle mittariin koteloon valaistakseen mittaritaulun.

Hehkulamppu on kirkas mutta vie tehoa ja säteilee hieman turhaankin joka suuntaan.

Ledivalo säteilee oikeaan suuntaan

Valoteho on täysin riittävä mittarin valaisemiseen (kuva otettu päivänvalossa)

Takalyhdyn polttimoita asennettaessa kielekkeitä piti taivuttaa vähän, jotta ledipolttimot istuisivat jämäkästi eivätkä lähtisi pyörimään tärinässä. Jälkiviisaana tilaisimme 39 mm polttimot 36 mm sijasta.

Taka- ja jarruvalot asennettuna. Muista napaisuus; jos valo ei toimi, vaihda toisin päin!

Takavalo

Taka- ja jarruvalo

Akun jännite valojen ollessa pois ja mopon ollessa sammutettuna.

Etuvalo, takavalo, jarruvalo ja mittarivalo päällä, mopo edelleen sammutettuna. Ledipolttimot pudottavat jännitettä vain 0,2 V.

Takavalo

Taka- ja jarruvalo.

Takavalo

Jarruvalon ero pelkkään takavaloon on riittävä

 

Sekä etu- että takalyhdyn sävyt ovat ok. Etuvalon keilassa lähietäisyydelle on toivomisen varaa.

Lyhyet

Pitkät

 

Yhteenveto

Tuotteiden ja toimituksen laatu yllätti positiivisesti. Toimitukset hoituivat luvattua nopeammin. Tulliin ei jäänyt yksikään. Kaikki polttimot toimivat moitteetta. 6- ja 3 -ledisten putkipolttimoiden korvaajien tehonkulutukset olivat tarkasti ledien määrän mukaiset.

Valon määrät eli valovirrat ovat täysin riittävät verrattuna vastaaviin hehkulankapolttimoihin. Sävyssäkään ei ole valittamista, vaikka ero on aivan selvä (ledivalo on sävyltään huomattavasti kylmempi).

Muutamia puutteitakin havaittiin. Mitattu sähkötehon kulutus etenkin etuvaloissa herätti kummastusta. eBay-kauppojen wattilukemat (6 W, 12 W) jäivät kauaksi testijännitteellä saaduista kulutuksista. Samoin myöskin jarruvaloksi aiotussa 1 W polttimossa kulutus oli 0,48 W. Oletamme tämän siis johtuvan siitä, että ledipolttimoiden jännitealue on paljon suurempi kuin käyttämämme 12 V ja ilmeisesti on kyse tehosta maksimijännitteellä. Tämä kuitenkin on hyvä asia projektillemme, sillä haluamme pienentää tehonkulutusta. Mitattu kokonaistehonkulutus ledeillä oli vain 14% laskennallisesta tehonkulutuksesta 12 V hehkulankapolttimoilla.

PeeVelin laskennallinen akkukesto (akku 2,3 Ah) moottorin ollessa sammutettuna ja takavalo, mittarivalo ja etuvalo päällä on ledipolttimoilla 5 h. Tosin varauksen purkautuessa ja akkujännitteen pudotessa valojen käyttökelpoisuus tietenkin putoaa jo ennen kuin ledivalot sammuvat. Joka tapauksessa ero on valtava. Vastaava luku olisi 6 V hehkulankapolttimoilla 1,2 h ja 12 V hehkulankapolttimoilla vain 0,8 h.

6 W etuvalopolttimo (mitattu 3W) lämpeni testeissä (kesäkelissä, mopon seisoessa) yllättävän kuumaksi. Pitää seurata, miten kanta ja umpio kestävät tämän.

Pieni miinus tulee myös hieman turhan ohuista pakkauspusseista. Lisäksi PV:n suorakaidelyhdyn valokeilassa olisi toivomisen varaa, hehkulankapolttimolla on parempi. Lisäksi hieman arveluttavaa on, miten paljas (suojalakkaamaton) polttimoelektroniikka kestää kosteat olosuhteet. Lakkaaminen johtamattomalla elektroniikkalakalla saattaisi olla viisasta.

6V sähköjärjestelmän muuttaminen 12V järjestelmäksi – valosähköt, virtalukko

6V -> 12 V muutoksen artikkelisarjan aikaisemmat artikkelit järjestyksessä:

1. Sytytyspuolan ja valopuolan vaihto
2. 6V sähköjärjestelmän muuttaminen 12V järjestelmäksi – esivalmistelut
3. 6V sähköjärjestelmän muuttaminen 12V järjestelmäksi – osat
4. 6V sähköjärjestelmän muuttaminen 12V järjestelmäksi – peruskytkennät: jännitteensäädin/tasasuuntaaja, akku
5. 6V sähköjärjestelmän muuttaminen 12V järjestelmäksi – mittaukset
6. 6V sähköjärjestelmän muuttaminen 12V järjestelmäksi – johtosarjan muutokset
7. 6V sähköjärjestelmän muuttaminen 12V järjestelmäksi – kytkentäkotelo

Seuraavassa on toteutettu 12V tasavirralla toimivat valot ja virtalukko pääkytkimeksi, Osa kytkennöistä tehtiin johtosarjaan, osa esivalmisteltuun kytkentäkoteloon.

Sähkökaavio, jota mukaillen muutokset tehtiin on vuosimallin 2000 12V kaavio. Aikanaan tehty sähkökaavioversio ”PeeVeli” muutettiin, uusi versio ”PeeVeli 12V” ilmestyy sivuille myöhemmin.

Aikanaan projektiin hankkimamme 12V johtosarja (Mopo Sport 36610-17270-1) tuli muuttaa siten, että valopuola syöttää vaihtovirtaa vain jännitteensäädin/tasasuuntaajalle sekä äänimerkille. Tutkimme johtosarjan tarvitsemat muutokset artikkelissa.

On muistettava, että PeeVelissä olevaa johtosarjaa modifioitiin jo käyttöentisöinnin yhteydessä hieman 6V järjestelmäämme varten, ks. artikkelit ”Sähköjärjestelmän kunnostus ja uusiminen” ja ”Sähköjärjestelmän muutokset, kytkentä ja testaus”. Reititys on selitetty artikkelissa ”Sähköjärjestelmän suojaus ja reititys”.

Valosähköjärjestelmä 12 VDC

Seuraavassa on esitetty johtosarjan muutokset ja testaus.

Tankin alta paljastuivat aikaisemmat johtojen niputukset. Siistinä ovat pysyneet.

Myös aikaisemmin tehdyt peruskytkennät ovat toimineet (ks. erillinen artikkeli!)

Johtojen nippusidekiinnitykset purettiin ja alettiin purkamaan itse johtosarjaa aikaisemman artikkelin oppien mukaan, huolellisesti, tehden niin vähän vahinkoa suojauksille kuin mahdollista. Aluksi kaivettiin johtosarjan jännitejakokohdat esiin leveän suojasukan alta. HUOM: mitään sarjan johtoja ei tarvitse katkaista, kuten erillisessä artikkelissa todettiin!

Leveä kutistesukka liu’utettiin sivuun

Leveän suojasukan päissä olevat teipit poistettiin ja sukka liu’utettiin sivuun.

Suojatut jakopisteet esillä. Y/B ei ollut suojattu tässä valmissarjassa.

Teipit pois jakopisteistä. Molemmat jakopisteet purettiin.

Molemmista jakopisteistä irroitettiin Y/W -johtolenkit. Etummaiseen kiinnitettiin irroituksen jälkeen oranssi takaisin. Molemmat suojattiin teipillä (tässä sininen teippi). Tämä johtolinja on 12 VDC tasasähkölinja.

12 VDC linjan kohtien suojaus purkamisen jälkeen. Oranssi liitettiin takaisin.

Seuraavaksi yhdistettiin Y/W-johtolenkit keskenään. Väliin oli laitettava pieni jatkojohto.  Tämä johtolinja on 12 VAC vaihtosähkölinja.

Y/W lenkit yhdistettiin. Väliin tarvittiin pieni jatkopätkä. Tämä johtolinja on 12 VAC vaihtosähkölinja.

Johdot merkattiin.

Kutistesukkaa käytettiin aina kun voitiin.

12 VAC (edessä) ja 12 VDC (takana) linjat valmiit.

Paksu suojasukka liu’utettiin takaisin tehtyjen kytkentämuutosten päälle.

Suojasukan päät suojattiin uudelleen teipillä.

Testausta varten akku kiinni. 12 VDC ja 12 VAC johdot eivät saa mennä sekaisin ja ne on todellakin syytä merkata ja irralliset päät suojata!

Valot paloivat kirkkaasti ja tasaisesti akun syöttämänä. Mopo ei valojen testauksissa vielä ollut käynnissä.

Valojen testaus

 

Virtalukon kytkentä johtosarjaan

Virtalukon OFF-asento (johtimet G ja B/W) kytkettiin maadoittamaan sytytysjohdin runkoon. Mitään johtosarjan johtimia ei katkaistu, vaan liitos tehtiin yksinkertaisesti ryöstöliittämällä (kierreliitos+juotos).

Virtalukon ”ryöstökytkentä” ja valosähkökytkentä.

Virtalukon johdoista musta (B) ja punainen (R) kierrättävät virtalukon kautta valosähköt. Näille tehtiin jatkojohdot, jotka vietiin kytkentäkotelolle.

Kutistesukkasuojaus. Punainen ja musta menevät kytkentäkotelolle; valosähköt kiertävät siis lukon kautta.

Virtalukko tullaan asentamaan polttoainehanan viereen. Taustalevyn teosta myöhemmin.

Punainen ja musta tulevat virtalukolta, Y/W -johdot ovat 12 VDC ja 12 VAC (merkattu sinisellä teipillä).

Kytkentäkotelon kytkentä

Kytkentäkotelo oli esivalmisteltu etukäteen (katso erillinen artikkeli!)

Johdot tuodaan koteloon vesitiiviiksi kiristyvistä läpivienneistä, joissa on samalla myös vedonpoisto.

Kytkentäkotelo valmiina

Liitynnät akulle

Seuraavaksi tehtiin akun ja kytkentäkotelon välinen kytkentä, joka syöttää kytkentäkotelon kautta 12 VDC laitteille tasasähköä. Jännitteen säädin/tasasuuntaajan kytkentöjä (ks. artikkeli ”6V sähköjärjestelmän muuttaminen 12V järjestelmäksi – peruskytkennät: jännitteensäädin/tasasuuntaaja, akku”) ei tarvinnut muuttaa muuten kuin että akun positiiviseen napaan tuli nyt kaksi johtoa: toinen jännitteen säätimeltä, toinen lähtö kytkentäkotelolle.

Akulle menevien johtojen rakentelu

Akulle tulee latausjohto jännitteensäädin/tasasuuntaajalta ja myös lähtee valosähköjä syöttävä johdin kytkentäkotelolle.

Kaikki johdot kannattaa suojata tarkasti päähän asti.

Kytkentäkotelo paikoillaan työkalukotelon kyljessä.

Testaus

12 V hehkulankapolttimot vievät kohtuullisen paljon tehoa (etuvalo 25W, takavalo 5W ja jarruvalo 10W). Kun mopo ei ole käynnissä, uudenkin täyteen ladatun 2,3 Ah kapasiteetin akun jännite akun yli putoaa jonkin verran. Alkaakin syntyä ajatus ledivaloista, joista myöhemmin lisää erillisessä artikkelissa.

Virrat päällä, mutta valot ei.

Valojen päälläolo pudottaa akun jännitettä vajaan voltin, kun mopo ei ole käynnissä ja siis lataa akkua.

USB-pistokekin toimii, ladaten tässä puhelinta.

Virtalukon testaus, ON-asento

Virtalukon testaus, OFF-asento

Myös käynnistyminen luonnollisesti testattiin. Virtalukon OFF-asennossa mopo ei käynnistynyt. Latauksen testaus jännitti ehkä eniten, sillä vastaavaa valoja syöttävää kytkentää ei vuosimallin 2000 sähkökaaviossa ollut. Magneeton syöttämän jännitteensäädin/tasasuuntaajan akulle antamasta lataustehosta ei ole etukäteen tietoa. Käytännössä akun varauksen kestävyys käytössä selviää vasta käytössä.

Latauksen testaus, mopo ei käynnissä

Mopon ollessa käynnissä akun yli oleva jännite nousee jo tyhjäkäynnillä.

Sähköistys valmis

PeeVelin 6V – 12 V sähköistysmuutos ei päälle päin juuri näy.

 

6V sähköjärjestelmän muuttaminen 12V järjestelmäksi – kytkentäkotelo

6V -> 12 V muutoksen artikkelisarjan aikaisemmat artikkelit järjestyksessä:

1. Sytytyspuolan ja valopuolan vaihto
2. 6V sähköjärjestelmän muuttaminen 12V järjestelmäksi – esivalmistelut
3. 6V sähköjärjestelmän muuttaminen 12V järjestelmäksi – osat
4. 6V sähköjärjestelmän muuttaminen 12V järjestelmäksi – peruskytkennät: jännitteensäädin/tasasuuntaaja, akku
5. 6V sähköjärjestelmän muuttaminen 12V järjestelmäksi – mittaukset
6. 6V sähköjärjestelmän muuttaminen 12V järjestelmäksi – johtosarjan muutokset

Seuraavassa on esivalmisteltu varsinaista kytkemistä mopoon kytkentäkotelo, johon asennettiin USB latauspistoke ja sulakesuojaukset sekä akun jännitteen mittari.

Kytkentäkoteloon rakennettiin seuraavat toiminnot:

• Valosähköjen +12 VDC syötön sulake (=akun sulake)
• +12 VDC jako ja samalla mittauspiste (virtalukon takana)
• USB pistoke
• Akun ja samalla sen latauksen jännitemittari
• 12 VAC jako (lähinnä mittauspisteen takia)
• Maa, -12 VDC

Akullinen 12 VDC järjestelmä mahdollistaa monta asiaa. Nykypäivänä USB latauspistoke on  tarpeellinen lisä mopoonkin. Latauspistoke mahtui yhteen läpivientireikään nätisti, kunhan purettiin pistoke-elektroniikka kotelostaan.

Akun yli olevasta jännitteestä tietoa antava minikokoinen mittari asennettiin myös läpinäkyvään kytkentäkoteloon. Mittari toimitettiin johtimet irroitettuna ja ne juotettiin ensin kiinni. Mittari suunniteltiin aktivoitumaan, kun virtalukko käännetään ON -asentoon ja mittaa tässä asennossa jatkuvasti, siis mopon ollessa käynnissä. Näin saadaan tietoa myös latauksen toimivuudesta.

USB-pistokkeen elektroniikka otettiin pois kotelostaan.

Kotelon takakansi aukeaa kun nipsut painaa sisään

Elektroniikka irroitettu kotelostaan

Jännitemittarin hyvä paikka on ”etupaneelissa” USB-pistokkeen vieressä. Pistoke on hyvä olla keskipaikassa ja johdot mopon sähköjärjestelmästä tuodaan kahdesta läpiviennistä vastakkaiselta sivulta.

Sijoittelun hahmottelua, myös sokeripalojen ja sulakepitimien osalta.

Jännitemittari tuli johtimet irtonaisena ja ne juotettiin kiinni

Ohut holkkisukka pitää johdot nipussa.

Turhat ripustuspaikat napsaistiin pois, muuten kotelon kansi ei mene kiinni kun mittari laitetaan pystyyn

Lopuksi irroitetaan jännitemittarin suojakalvo

USB-pistokkeiden johtojen juottaminen. Muista napaisuus!

USB pistokkeen syöttöjohdot juotettu.

Mittarin johdot juotettiin USB-pistokkeen johdojen rinnalle. Näin vähennettiin kytkentäpaikkojen tarvetta.

Jännitemittarin paikka tulee pystyyn USB-pistokkeen viereen

Kaikki mahdolliset kytkennät kannattaa tehdä valmiiksi ennen mopoon asennusta. Myös sulakepidin valmisteltiin.

Johdon asentaminen sulakepitimeen

USB-pistokkeen etupaneelin irrotus Dremelin katkaisulaikalla. Irroituksen jälkeen paneelin pohja hiottiin tarkasti kytkentäkotelon läpivientiin sopivaksi.

Paneelin lisäksi suoja myös pistokkeen suoja uusiokäytetään

Kytkentäripojen paikkojen hahmottelua

USB-pistoke sekä sen paneeli liimattiin kirkkaalla Bisonin liimalla.

Bison läpinäkyvä ja luja muoviliima

Lopullinen kotelosijoittelu. Jännitemittari, USB-pistoke ja sulakekotelo liimattu paikoilleen.

Tästä lähdettiin kytkemään mopon sähköjärjestelmään.

Suzukin toinen pikkumopo Trailhopper MT 50

Suzukilla on PV:n lisäksi ollut muitakin pienpyörämopoja myynnissä vuosien varrella. Niinkin kaukaa kuin 1970-luvulta löytyy Trailhopper 50cc mopo, sarjatunnuksella MT50.

Oheisissa mainoksissa annettu hauskoja ohjeita, joilla pitäisi isä (kyllä, nimenomaan isä) saada ostamaan kyseinen mopo. Erityisesti korostetaan, että mopon voi ottaa mukaan autoon perheen reissuille, sillä se mahtuu pieneen tilaan poistettavien ja kääntyvien tankojen ansiosta. PV:stä poiketen satulan korkeutta voi säätää, samoin tankojen (PV:ssäkin tanko toki kääntyy mutta ei nouse suoraan). Suzukimaisesti tietenkin kestävyyttä korostetaan; runko on tehty jämäkästä teräksestä, mikä selittää painoa. Myös suuret etu- ja takavalot tuodaan esiin.

Mopo oli myynnissä viimeistä vuotta 1973, jolloin siinä ainoana vuosimallinan oli jalkavivulla toimiva takajarru sekä optiona tuplapeilit ja vilkut. Käsittämättömänä yksityiskohtana teknisissä tiedoista paistaa pieni tankki, vain n. 2,5 litraa. Suomeen mallia ei ole virallisia teitä tuotu. Kommentit ja tiedot mahdollisista Suomeen tuonneista otetaan mieluusti vastaan!

Tekniset tiedot / MT 50 J Trailhopper 1972

• Kokonaispituus: 1 310 m
• Kokonaisleveys: 650 mm
• Kokonaiskorkeus: 880 mm
• Pyörät: 940 mm (37.0″)
• Renkaat: 3.50-8 4 PR
• Maavara: 130 mm
• Tankki: 2,46 l
• Öljytilavuus: 0,97 l
• Jousitus: edessä teleskooppihaarukka kierrejousin, takana kiikku kierrejousin
• Kuivapaino: 60 kg
• Moottorityyppi: 49 cc ilmajäähdytteinen alumiinisylinteri, 2-tahti, 3,0 hp/ 6,000 rpm
• Puristussuhde: 6:9:1
• Poljinkäynnistys
• Vaihteisto: 3 vaihdetta, automaattinen märkälevykytkin
• Huippunopeus: 48,3  – 56,3 km/h

 

Suzuki Trailhopper 1971

Suzuki Trailhopper 1972

Suzuki Trailhopper 1972

Suzuki Trailhopper 1973

Hopper 50- ja EPO malleja mainostettiin samassa mainoksessa

 

Lähteet:

• Minidoodle.com
• Suzukicycles.org