Suzuki EPO 1979 tuonti Suomeen!

Suzuki PV50 maahantuonnin aloittamisesta tulee 2021 kuluneeksi jo 40 vuotta! Tämä hurja luku tarkoittaa jo sukupolvirajojen reilua ylittymistä. PV 50 oli aikanaan sukupolvikokemus ja kulttimaine on selvästi siirtynyt seuraavalle polvelle.

Tarina alkoi virallisesti vuonna 1981, Bensow Oy:n aloittaessa tuomaan maahan Honda Monkeyn haastajaksi uutta pienipyöräistä kaksitahtimoottorista EPO-malliin pohjautuvaa Solifer Suzuki PV 50 mopoa.

Ennen virallista maahantuonnin aloittamista tiettävästi näitä Suzuki-EPO PV50 mopoja vuosimallia 1979 tuotiin jopa Suomeenkin muutama. Jäljellä olevat ovat nykyään arvokkaita keräilykappaleita.

Historia on kattavammin kerrottu artikkelissa ”Suzuki PV historia”.

Löysimme Englannista Essexistä Car & Classics -sivuston kautta käytännössä alkuperäisen ”PV:n äidin”, Suzuki EPO mallia 1979. Myyjä oli Unit 5 Motos Ltd, jolla yksilö oli ollut myynnissä jo jonkin aikaa. Pitkähkön pehmittelyn jälkeen (ensimmäinen yhteydenotto 28.12.2018) päästiin tekemään kaupat 22.7.2019. Britannian Brexit -eron uhka oli myös motiivina saada mopo Suomeen ripeästi.

Suzuki EPO 1979 myyntikuvakollaasi (lähde: Unit 5 Motos Ltd.)

Yritys oli tuonut mopon maahan suoraan Japanista tiettävästi 2018 alussa ja se oli NOVA -tuontitullattu Englantiin (Notification of Vehicle Arrivals). Mopolle löytyi myös dating certicicate. Se on käytännössä asiantuntijan antama todistus ajoneuvon iästä, mikä on todistettu tutkimalla itse ajoneuvoja ja/tai sen historiaa eri lähteistä (valokuvat, tietokannat). Tämän todistuksen asiantuntijana oli toiminut Aircooled RD Club.

Dating certificate, todistus ajoneuvon iästä.

Ilmoituksessa mainittiin mopon käynnistyvän ja käyvän hyvin. Mopon sanottiin olevan alkuperäinen loppuun käytetyn kaasuttimen vaihtoa lukuunottamatta. Mittarissa oli ajokilometrejä 2258 km.

On toki aina riski ostaa näin vanha kulkuneuvo netistä näkemättä fyysisesti sitä. Kannattaa tutkia paperit ja googlailla niissä esiintyviä tietoja ja havainnoida tarkasti, toimiiko yritys luotettavan oloisesti ja saako pyydettyä tietoja ja tuoreita kuvia helposti ja ripeästi. Kommunikaatio yrityksen kanssa sujui loistavasti sähköpostilla ja kaikkiin kysymyksiin saatiin vastaus ja saatu tieto osoittautui myöhemmin täysin luotettavaksi.

Logistiikka

Tämänkaltaiset kuljetukset ja paperityöt kannattaa antaa ammattilaisten hoidetavaksi, jos haluaa päästä helpolla. Toki itse noutaminen olisi ollut omanlaisensa seikkailu.

Logistiikkayritysten kanssa toimiessa on huomioitava seuraavat asiat:

• Osta ovelta-ovelle asti paperitöineen. Säästät vaivaa – erityisesti ellet yksityiskohtaisesti tiedä mitä olet tekemässä.
• Logistiikkayritykset eivät ota tällaisiin tavallisiin kuljetuksiin vaarallisia aineita (dangerous goods), eli tankki ja öljytila oli tyhjennettävä.
• Osoitteen täytyy olla tarkka ja navigaattorin löydettävissä
• Noutokellonajat tulee olla tiedossa (tarkoittaen, että paikalla tulee olla henkilö luovuttamassa ja allekirjoitamassa lähetys)
• Paikalla olevan henkilön tarkka nimi ja puhelinnumero (maakoodin kera), mielellään mobiilinumero
• Tiedot noutopaikasta, jotka kuskin tulisi tietää (heikko tie, kapea tie, ei kääntömahdollisuutta, jne.). Noutoauto kun voi olla iso rekka.

Rahtihuolitsijaksi valittiin tarjousten perusteella PFC Nordic Oy ja otettiin kokonaispalveluna. Toiminta oli todella nopeaa; vahvistus tuli maksuhetkellä 25.7.2019, lähetysarvio 28.7.2019 ja arvio saapumisesta määränpäähän (kotiosoite) 15.8.2019. Mopo sovittiin lähettäjän kanssa pakattavaksi kiinnitettynä ja tuettuna pystyyn lavalle, paino 90kg, tilavuus 1,02 m3. Papereiden mukaan mopo tuli kontissa Finnmaster -laivassa nimikkeenä ”small 50 cc vehicle”. Myös huolinnan ja kotiin kuljetuksen nopeus hämmästytti. Import oli tehty 1.8.2019 toimesta ja kuljetuksen hoitavana Neele-Vat Finland olisi voinut toimittaa lähetyksen periaatteessa heti sen jälkeen mutta pyysimme käytännön syistä pitämään määräpäivään asti. Mopo otettiin vastaan 16.8.2019. Käytännössä siis sen olisi voinut saada kotipihaan reilussa viikossa. Kuljetusfirma vielä purki mopon lavalta ja jopa parkkeerasi sen pihaan mallikkaasti!

Kuljetusyritys oli purkanut mopon lavalta ja parkkeerannut sen. Tankki ja pienosia oli erillisessä pahvilaatikossa.

Suzuki EPO 1979 tuotuna Suomeen

 

 

 

 

 

 

Mopon varkaudenesto – GPS paikannin mopoon

Mopoja varastetaan paljon ja yli puolet jää kadoksiin. Poliisi teki vuonna 2014  etsintäkuulutuksen 1446 varastetusta moposta. Niistä noin joka toinen oli mittaushetkellä kadoksissa. Luvut ovat pysyneet samassa suuruusluokassa viime vuodet. Kadoksiin jäämiselle ei tarkkaa selitystä tiedetä. On arvailuja, että mopovarkauksien suuri määrä selittynee yksinkertaisesti sillä, että mopoja on kokonsa puolesta helppo varastaa eikä kehittyneitä ajonestojärjestelmiä juuri ole. Lisäksi helpompi purkaa osiin ja sitten myydä eteenpäin. Mukana voi olla myös petosrikollisuutta (mopo on viallinen, se puretaan tai otetaan vaikka soramonttukäyttöön ja ilmoitetaan varastetuksi. Se, että esimerkiksi kaksipyöräisiä katoaisi merkittävästi ulkomaille, on urbaanilegendaa (Lähde: YLE 17.7.2015).

Kuten kaikki pienpyörämopot, Suzuki PV on erityisen helppo varastaa painonsa ja kokonsa puolesta. Perushuolehtiminen (lukitus, sisätiloissa pito, näkyvällä valaistulla paikalla pito jne.) on tärkeää, samoin ns. hidasteet, jotka estävät päähänpistovarkauksia. Tässä projektissa päätimme uusia ohjauslukon, laittaa virtalukon, jollaista vuosimallissa ei ollut (artikkeli ”6V sähköjärjestelmän muuttaminen 12V järjestelmäksi – valosähköt, virtalukko”) sekä käyttää hyväksyttyä jämäkkää vaijerilukkoa mopon kiinnittämiseen.

Edellä mainittujen hidastimien lisäksi ostimme pienikokoisen, akkuvarmennetun ja vesitiiviin GPS-jäljittimen (eBay CCTR-800). Laitetta voi ladata (tai syöttää koko ajan) 12 VDC jännitteellä mukana tulleella muuntimella tai USB-johdolla. Mukana paketissa oli myös USB lähtö tupakansytytinliittimeen. Muuta paketissa olivat kätevät QR-koodilinkit laitteen ja jäljityspalvelun manuaaleihin sekä meille melko hyödyttömäksi osoittautunut CD-ROM. Ensivaikutelma laitteesta ja sen tarvikkeista ja ohjeista yllätti laadukkuudellaan.

Onko tällaisesta laitteesta sitten hyötyä? Päähänpistovarkauksiin ja ilkivaltaan kaikesta perusvarautumisesta ja hidasteista on hyötyä. Ammattimainen varas toki saa kaikki hidasteet ohitettua nopeasti ja löytää todennäköisesti hyvinkin piilotetun paikantimen. Mutta on aika iso riski alkaa etsimään kiireessä jäljitintä varkauspaikalla – ja laitteen löytyessä voi olla jo myöhäistä. Tieto ainakin varkaudesta on jo omistajan puhelimessa ja jos laite löytyy vasta myöhemmin, sen sijaintikin on. Poliisit on helppo saattaa jäljille ja tieto viimeisistä liikkeissä laittaa jakoon sosiaalisessa mediassa.

Vastaavaa jäljitintä oli kirjoitushetkellä myynnissä (kulutkin huomioiden n. tuplahintaan) myös Suomessa (Biltema 43-158), mikä vakuutti EU-säännösten mukaisuudesta sekä siitä, että ulkomailta ostamamme laite toimii Suomessa. Laitteen ilmoitetaan toimivan -20…+60 C lämpötila-alueella, mikä sopii useimpien kuskien mopoilukauden lämpötiloihin.

Pakkauksen sisältö

GPS jäljittimen pohjassa on voimakkaat magneetit ja tärkeä identifiointitarra

Laite on vähän aikuisen kämmentä pienempi.

Painike, signaaliledi ja latauspistoke ovat suojattu vedeltä. Ledi on kätevä käyttöönotossa ja vikadiagnostiikassa, ks. taulukko myöhemmin.

SIM-kortin aukko on myös suojattu vedeltä. Kortin kelkka tulee ulos keltaista nappia kynällä tms. painamalla

12 VDC latausjohto, esim. auton akulta.

GSM-liittymä

Laitteessa on GPS:n lisäksi GPRS paikannusdatan siirtämistä varten paikannuspalveluun sekä tekstiviestitietojen (SMS) lähetys sekä niillä tapahtuva laitteen ohjaus. Toimiakseen laite vaatii GSM liittymän, joka toimii 2G verkossa. SIM-kortin koko on MINI (normaali). Jos joudut kortin laittamaan vain NANO SIM-kokoa tukevaan puhelimeesi esim. liittymän konfigurointia varten ja siis riisumaan sen kehyksestä, tee se varovasti ja säästä kehykset. Meidän tapauksessamme pienemmän kortin sai painettua takaisin kehykseen.

---

HUOM: Kyseisen laitteen saamiseksi toimivaksi, liittymän GPRS data pitää olla enabloitu ja PIN-koodin kyselyn taas tulee olla disabloitu. Lisäksi sen tulee tukea 2G verkkoa.

Jos hankit prepaid-liittymän, muista aktivoida se operaattorin ohjeiden mukaan määrävälein.

---

Meille sopivin liittymä oli helppo prepaid-liittymä, joka tukee 2G verkkoa ja jossa on datamahdollisuus (esim. Sonera Easy Prepaid). Prepaid-liittymissä ei ole kuukausimaksuja eikä tule erikseen laskuja. Haittana on, että niissä data tulee raskaassa käytössä kalliiksi, koska se laskutetaan megatavuittain. Laitteen valmistajan mukaan laitte käyttää normaalisti 20-30 Mt/kk, riippuen latausintervalliasetuksista olettaen, että datan lataus serverille on päällä. Me päätimme olla käyttämättä datayhteyttä jatkuvasti ja laittaa se päälle tekstiviestiohjauksella, jos tilanne niin vaatii. Sijaintilinkin Google Maps -karttaan voi myös kysellä tekstiviestillä, mikä on edullista prepaid-liittymässäkin; kirjoitushetkellä hinta liittymässämme oli 0,08 €/viesti, mikä tarkoittaa esim. 40 € latauksella liittymään 500 tekstiviestiä.

SIM-kortiksi kelpaa esim. prepaid-liittymä, joka toimii 2G verkossa.

SIM-kortti tulee olla kokoa MINI (normaali) ja sen tulee toimia 2G verkossa. Muista disabloida PIN-koodin kysely ja enabloida GPRS data!

Laitteen asennus ja käyttöönotto

Tee akun peruslataus manuaalin ohjeiden mukaan. Tee myös ennen asennusta peruskäyttöönotto ja testaa laite. Piilota laite näkyviltä mopon rakenteisiin. Laite on helppo asentaa sen voimakkain magneetein. Kätevimmät voivat piilottaa sen jopa satulan sisälle tekemällä satulan pohjalevyyn luukku.

Laitteen voi kytkeä suoraan mopon akkuun tai USB-liittimeen (molempia varten tuli mukana johdot), jos sellainen löytyy. Tai sitten laitetta voi käyttää sisäisellä akulla. Lataustarpeesta muistuttaa kätevästi tekstiviesti.

Voimakkaat magneetit pitävät jäljittimen vaikka lokarissa kiinni. USB-pistokkeesta voi ladata myös GPS-jäljittimen sisäistä akkua. Laitteen voi toki myös kytkeä kiinteästi akkuun kiinni mukana tulevalla johtosarjalla.

Laitteen manuaalista löytyy kaikki oleellinen englanniksi. Huomaa, että markkinoilla on monia saman näköisiä laitteita, jotka ovat kuitenkin erilaisia. Lisäksi samalla tyyppikoodilla olevissa laitteissa on revisioeroja. Etsi aina omaa laitettasi tarkasti vastaava manuaali!

Oheisessa taulukossa on esitetty laitteen ledin antamat viestit.

Väri	Vilkkumistaajuus	Selitys
Vihreä	Kerran	GSM & GPS toimii hyvin
Vihreä	Kaksi kertaa	GSM toimii hyvin mutta ei GPS signaalia
Vihreä	Kolme kertaa	GSM & GPS toimii hyvin mutta akun varaustaso alhainen
Vihreä	Neljä kertaa	GSM toimii hyvin, akun varaustaso alhainen ja ei GPS signaalia
Vihreä	Palaa jatkuvasti	GSM etsii verkkoa
Vihreä	Sammuneena jatkuvasti	Laite suljettu (OFF)
Vihreä	Vilkkuu jatkuvasti, nopeasti	Saapuva puhelu tai lähettää SMS viestiä
Punainen	Kerran	Lataa jäljitystietoa (upload)
Punainen	Kaksi kertaa	Ei voi ladata jäljitystietoa
Punainen	Vilkkuu hitaasti	Lataus käynnissä

 

Laitteen ohjaus ja asetukset

Laitetta ohjataan tekstiviestein tai soittamalla. Ohjausviestejä lähetettäessä laite vastaa status- ja virheviestein.  Manuaalista löytyvät käskyt, niiden merkitykset ja vastaavat paluuviestit.

Perusasetukset:

• Salasana
• Sallitut puhelinnumerot
• Moodi
• Sijaintitietojen jatkuva lataus (upload)

Peruasetusten lisäksi tarvitaan varkaudenestoon sopivat asetukset. Emme halunneet kustannus- ja akkukestosyistä päivittää sijaintitietoa jatkuvasti pilvipalvelun serverille ja seurailla sitä. Haluamme sen sijaan tietää, jos mopo varastetaan. Tähän voi käyttää laitteen ohjelmoitavia hälytysominaisuuksia:

• Virtuaaliaitahälytys (Geo fence) hälyyttää, jos laite poistuu ohjelmointipisteestä asetetun ympyrän säteen määräämän kehän ulkopuolelle.
• Ylinopeushälytys (Overspeed alarm) hälyttää asetetun nopeuden ylityksestä. Kätevä esim. autokuljetusta havainnoimaan.
• Tärinäanturihälytys vahtii luvatonta käyttöönottoa ja ilkivaltaa.

Huom: on kätevää jatkon kannalta tallettaa tehdyt asetukset vaikka kännykän muistikirjaan!

Sallitun puhelinnumeron tallennus, salasanan vaihto.

Aluerajoituksen (10 km) ja nopeusrajoituksen (65 km/h) asetus sekä paikannuksen jatkuvan latauksen pysäytys.

Akkuhälytys (< 10%) tuli n. kuukauden kuluttua 82 % lataustasosta

Paikannuspalvelu

Laitteen valmistaja tarjoaa maksuttoman paikannuspalvelun, johon kirjaudutaan sisään laitteen ID -numeron seitsemällä viimeisellä numerolla, mikä toimii myös oletussalasanana. Palvelua pääsee demoamaan tunnuksella gpsdemo salasanalla 123456. Palvelussa voi hallita vaikka useita jäljittimiä lähes reaaliajassa. Myös mobiiliapplikaatioiden (iOS, Android) lataus onnistuu sivustolta. Pavelun manuaalista löytyy kaikki oleellinen englanniksi.

Testasimme palvelua. Sitä on loogisen helppo käyttää ilman ohjeitakin ja on yllättävän hyvän, laadukkaan ja monipuolisen oloinen ja varmasti tositilanteessa hyödyllinen. Kun otimme laitteen käyttöön ja loggauduimme ohjeiden mukaan sivuille, laite putkahti Suomen kartalle välittömästi ja sijainnin päivitys toimii. Laitteelle voi muodostaa palveluun kortin ajoneuvotietoineen.

Kuitenkin palvelu voisi olla hyödyllinen enemmän vaikkapa vuokra-ajoneuvoja välittävälle firmalle. Jos mopovarkaustilannetta ei oteta huomioon, mitä muuta palvelulla voisi tehdä? Kuka vanhempi haluaa valvoa teinien mopoilua ja kuka haluaa tulla valvotuksi – ja taitaa olla touhu kyseenalaista perhesovun lisäksi lainkin kannalta.

Laite ilmestyi palvelun kartalle oikeaan paikkaan välittömästi.

Tiekarttanäkymä

Satelliittinäkymä

Käyttökokemuksena muutaman kuukauden jälkeen laite on yllättänyt positiivisesti. Käyttö on erittäin yksinkertaista. Akku kestää hyvin ja paikannuskin toimii hyvällä luotettavuudella. Kosteuden kanssa ei ole tullut ongelmia. Toisinaan GPS ei saa haettua signaalia säädyllisessä ajassa ja paikannusviestiin tulee vain lähin GSM verkon linkkimasto.

---

Muita vaihtoehtoja mopon paikantamiseen

Paikannus kehittyy erittäin nopeasti. Markkinoille ja nyt myös Suomeen on tullut mm. erittäin pienikokoinen ja edullinen TrackR laite, joka keskustelee puhelinsovelluksen kanssa molempiin suuntiin. Ilmoitetun 25 € hintaisessa laitteessa on mielenkiintoisia ominaisuuksia:

• Etäisyysmittari (matka kohteeseen)
• Äänimerkki (tagi ilmoittaa äänellä sovelluksesta painettaessa)
• Äänimerkki puhelimeen (tagista painettaessa puhelin päästää äänen, vaikka äänettömällä)
• Joukkoetsinnän mahdollisuus (sovellus ilmoittaa, jos muita TrackR -käyttäjiä on etsimäsi kohteen lähettyvillä)
• Kaksisuuntainen hukkaamisvaroitus (tagi tai puhelin ilmoittaa, jos olet jättämässä jompaa kumpaa jälkeesi)

Sovellus on saatavilla iOS ja Android laitteille. Suomenkielinen sivusto täällä.

 

Suzuki RV50 VanVan

Kuten aikaisempi artikkeli ”Suzukin toinen pikkumopo Trailhopper MT 50” osoittaa, Suzukilla on pitkä kokemus pienpyörämopojen valmistuksessa.

Suzuki RV50 oli myynnissä 1972—1982. Kaikkia RV-malleja kutsuttiin Japanissa ”VanVan” -nimellä. Kyseinen sana on japanin kielessä monimerkityksinen; Suzukicycles.org -sivuston mukaan se kuvaa ääntä ”Bang” ja tarkoittaa myös ”More and more” ja ”Keep going on!”. RV-sarjan 90 mallia (VanVan 90 Japanissa) markkinoitiinkin 1971 USA:ssa fraasilla ”Run more and more! She brings you wherever you want”. Saksankielisessä mainoksissa kehutaan mopon rullailevan ruohikossa, hiekkarannalla ja jopa lumessa.

Design oli jyhkeän oloinen mutta samalla ”jopomallinen”. Mopo oli keskiosastaan matala ja kapea, mikä mahdollisti jalan heittämisen keskiosan yli. Ajoasento oli pysty, mikä kertoo suunnittelusta kaupunkiajoon. Kuitenkin maavaraakin löytyi 125 mm. Mainoksissa korostettiin sporttisuutta ja ketteryyttä. Mopo pysyi melko samanlaisena ulkonäöllisesti koko tuotesarjan elinkaaren.

Suzuki RV50 S VanVan 1973

Suzuki RV50 VanVan 1982

Mopoon sai ajan hengen mukaisia – ja värisiä – lisävarusteita. Mallia markkinoitiin aktiivisesti naisille.

RV 50 malli täydensi muuta RV ”läskirengas” -sarjaa pienessä päässä.

VanVan on monimerkityksinen sana japanin kielessä. Menoa, ”meteliä” ja sporttisuutta korostettiin.

Suzuki RV50 VanVan ja EPO malleja mainostettiin myös yhdessä

Julisteet olivat monesti melkoisen hullunkurisia

Tekniikka

Mopo pysyi myös teknisesti hyvin samanlaisena koko tuotesarjan elinkaaren. Vuoden 1973 malli oli hieman pidempi (25 mm) kuin seuraajansa ja korkeus 30 mm matalampi. Paino kasvoi 1976 mallissa 5 kg ja samalla vaihtui sylinteri alumiiniseksi läppäsylinteriksi. Teho ja vääntömomentti sekä vaihteisto pysyivät samoina. Nelivaihteinen mopo saavutti 40 km/h huippunopeuden.

Teknisyyttä korostettiin Japanilaiseen tapaan

Suzuki RV 50 VanVan -malleissa oli esim. malliin PV 50 verrattuna hieman kehittyneempi mittaristo ja varustelu. Siinä oli suuntavilkut, vapaan vaihteen ja pitkien valojen merkkivalo ja mittarin taustavalo. Akullisessa 6V sähköjärjestelmässä oli tasasuuntaaja ja akku ja virtalukko varustettuna ns. yö/päivä -valintakytkimellä, jolla käytännössä säädeltiin akun latautumista/käyttöä. Sytytys oli kärjellinen.

 

Tekniset tiedot

Käännökset suomeksi kuvasta edellä:

Poraus ja iskunpituus	41 x 37,8 mm
Puristus	6,3:1
Kaasutin	Mikuni VM 14 SC
Käynnistystapa	Polkaisu
Etujousitus	Teleskooppihaarukka, öljyvaimennus
Takajousitus	Takakiikku kierrejousilla
Jarrut	Rumpujarrut
Renkaat	5,4 – 10 – 4 PR
Maavara	125 mm
Tankin tilavuus	3,5 l
Huippunopeus	40 km/h

Vertailutaulukko 1973 vs. myöhemmät mallit

	RV 50 S Van Van 1973	RV 50 Van Van 1976-1978, 1980-1982
Suzuki vuosimallikoodi	K	A (1976) B (1977) C (1978) T (1980) X (1981) Z (1982)
Kokonaispituus	1 650 mm	1 625 mm
Kokonaisleveys	775 mm	775 mm
Kokonaiskorkeus	955 mm	985 mm
Akseliväli	1 095 mm	1 095 mm
Paino	79 kg	84 kg
Sylinteri	Ilmajäähdytteinen 49 cc 2-tahtisylinteri	Ilmajäähdytteinen 49 cc alumiininen 2-tahtiläppäsylinteri
Teho	4 hp / 6000 rpm	4 hp / 6000 rpm
Vääntömomentti	5 Nm (0,5 kg-m) / 5500 rpm	5 Nm (0,5 kg-m) / 6000 rpm
Vaihteita	4	4

LED valot mopoon

Katso ledien yleisestä tekniikasta ja käsitteistä sivulta ”Sähköoppia mopoilijalle – leditekniikkaa”.

PeeVelin valosähköillä on kehityskaari 6 VAC -> 12 VAC -> 12 VDC. Tämän yksilön polttimoiden alkuperäiset 6V kantatyypit ovat:

• Etuvalo pitkät/lyhyet: 6V 15/15 W BA20d
• Takavalo: 6V 5 W tube S8 39mm
• Jarruvalo: 6V 10 W
• Mittarivalo: 6V 3 W T10 lasikanta

Nämä vaihdettiin 12 V polttimoiksi aikanaan:

• Etuvalo pitkät/lyhyet: 12V 25/25 W BA20d
• Takavalo: 12V 5 W tube S8 39mm
• Jarruvalo: 12V 10 W
• Mittarivalo: 12V 3 W T10 lasikanta

Seuraavassa on esitelty kokeiluun otetut valmiit ledipolttimot yhteenvetona taulukossa ja kuvina. Suomalaisissa kaupoissa ledipolttimot ovat melkoisen hintavia. Päätimme kokeilla, mihin kiinalaisista ledipolttimoista ja eBay:n niitä toimittavista kaupoista on. Alla olevat tekniset tiedot ovat ilmoitettuja, ts. peräisin eBay:n myynti-ilmoituksista. Virrat mitattiin yleismittarilla ja teho laskettiin kaavalla P = U * I. Syöttöjännite mitattiin myös yleismittarilla, jotta saataisiin oikea teholukema ja se oli 12,0 VDC

	Takavalo	Jarruvalo	Mittarivalo	Etuvalo 6 W	Etuvalo 12 W
Tyyppi	Festoon socket, DA36 mm	Festoon socket	T10 COB, lasikantaan sopiva, alumiininen kotelo lediosassa	BA20D, alumiininen jäähdytysripa, polttimossa ei merkintöjä, eBay kohdekuvauksessa merkintä: ”NAOM2S-80/W 5J200440”, lähi- ja kaukovalo	BA20D, alumiininen jäähdytysripa, polttimossa merkintä ”M2S-80/W 6B266543”, lähi- ja kaukovalo
Led	3 x SMD 5050	6 x SMD 5050	1 kpl (tyyppiä ei ilmoitettu)	2 kpl (tyyppiä ei ilmoitettu)	2 kpl (tyyppiä ei ilmoitettu)
Mitat	36 x 8 mm	36 x 13 x 8.5 mm	(ei ilmoitettu)	Noin 66 x 34mm	Noin 66 x 34mm
Valovirta	50-60 lm	50-60 lm	(ei ilmoitettu)	800 lm	800 lm
Värisävy	6000 K	Valkoinen 6000 K, ”xenon”	Valkoinen 6000 K	Valkoinen 6000 K	Valkoinen 6000 K
Valaistuskulma	180 astetta	180 astetta	(ei ilmoitettu)	(ei ilmoitettu)	(ei ilmoitettu)
Ilmoitettu käyttöikä	50000 h	50000 h	(ei ilmoitettu)	(ei ilmoitettu)	(ei ilmoitettu)
Lämpötila-alue	(ei ilmoitettu)	(ei ilmoitettu)	(ei ilmoitettu)	-40C~ + 105C	-40C~ + 105C
Jännite	12 VDC	12 VDC	12 VDC	9-80 VDC	6-80 VDC
Polariteettivaatimus (napaisuus)	Kyllä	Kyllä	Kyllä	Kyllä	Kyllä
Tehonkulutus	(ei ilmoitettu)	1 W	1 W	6 W	6 W x 2
Mitattu virta ja laskettu tehonkulutus 12 V syöttöjännitteellä	20 mA, 0,24 W	40 mA, 0,48 W	30 mA, 0,36 W	250 mA, 3 W (lyhyet), 270 mA, 3,24 W (pitkät)	410 mA, 4,92 W (lyhyet), 410 mA, 4,92 W (pitkät)
Hinta ostohetkellä postikuluineen ja tulleineen	1,79 € / 2 kpl (0,895 €/kpl)	1,61 € / 2 kpl (0,805 €/kpl)	2,65 € / 2 kpl (1,33 €/kpl)	3,98 € / kpl	4,73 € / kpl
Ilmoitettu toimitusaika Suomeen	10…30 vrk	10…30 vrk	30…60 vrk	15…30 vrk	15…30 vrk
Toteutunut toimitusaika Suomeen	8 vrk	13 vrk	15 vrk	11 vrk	14 vrk
Hakulinkki	eBay hakulinkki vastaaville	eBay hakulinkki vastaaville	eBay hakulinkki vastaaville	eBay hakulinkki vastaaville	eBay hakulinkki vastaaville

Takavalo

Tämän toimittajan versiossa näkyy elektroniikkaa piirilevyn palan toisella puolella.

Kokeeksi tilattiin 3-ledisiä polttimoita myös toisesta eBay-kauppiaalta. Pakkaus oli parempi.

Toisen toimittajan polttimoissa ei ollut elektroniikkaa piirilevyn toisella puolella. Polttimot olivat tehtaan jäljiltä hauskasti vielä kiinni toisissaan ja piti napsauttaa irti.

Takavaloksi aiottu 3-ledinen polttimo kulutti 20 mA ja valoteho vaikutti riittävältä.

Jarruvalo

Jarruvaloon ajateltiin ostaa takavaloa enemmän tehoa ja sitä kautta valovirtaa. Tämä tuli ledien määrän tuplauksen kautta.

Jarruvaloksi ajatellut tulivat ohuesti pehmustetussa muovipussissa.

Kuusi lediä mahtuu lähes normilasiputken leveyteen. Ledien tyyppi näyttää merkintöjen perusteella samalta kuin muissa vastaavissa polttimoissa.

Jarruvaloksi aiottu 6-ledinen kulutti 40 mA, mikä on tarkasti tuplavirta 3-lediseen takavaloon verrattuna.

Valoteho riittää jo pöytätestissä jarruvalolle varmasti.

Mittarivalo

Mittarivaloomme tarvittiin lasikantapolttimoon sopiva ledipolttimo.

Mittarivaloksi aiottu T10 kantainen polttimo kulutti 30 mA ja valon määärä (valovirta) varmasti riittävä.

Etuvalo 6W

6 W etuvalo tuli pahviaskissa ja ohuessa muovipussissa.

BA20D kanta on toteutettu hyvin. Jäähdytysripa on muhkea näky ledien kokoon nähden.

Lyhyiden valojen virrankulutus on 250 mA.

Lyhyet

Pitkät

Pitkien valojen virrankulutus on 270 mA.

 

Etuvalo 12W

12 W lamppu tuli mystisesti Virolaisesta osoitteesta tai sen kautta.

Alumiiniripa oli hieman erilainen 6 W polttimoon verrattuna…

…kuten elektroniikankin toteutus.

Lyhyet

Pitkät

Virrankulutus lyhyillä oli 410 mA

Virrankulutus pitkillä oli sama kulutus kuin lyhyillä.

Asennus mopoon ja testit

Polttimo sopi hyvin kantaan.

Myöskään mahtuminen umpioon ei tuottanut ongelmia.

Lyhyet

Pitkät

Mittarivalon vaihtamiseksi riitti aluslevyn kolmen kiinnitysruuvin irroitus. Ledipolttimo oli leveämpi ja hieman ahdas mutta meni tarpeeksi syvälle mittariin koteloon valaistakseen mittaritaulun.

Hehkulamppu on kirkas mutta vie tehoa ja säteilee hieman turhaankin joka suuntaan.

Ledivalo säteilee oikeaan suuntaan

Valoteho on täysin riittävä mittarin valaisemiseen (kuva otettu päivänvalossa)

Takalyhdyn polttimoita asennettaessa kielekkeitä piti taivuttaa vähän, jotta ledipolttimot istuisivat jämäkästi eivätkä lähtisi pyörimään tärinässä. Jälkiviisaana tilaisimme 39 mm polttimot 36 mm sijasta.

Taka- ja jarruvalot asennettuna. Muista napaisuus; jos valo ei toimi, vaihda toisin päin!

Takavalo

Taka- ja jarruvalo

Akun jännite valojen ollessa pois ja mopon ollessa sammutettuna.

Etuvalo, takavalo, jarruvalo ja mittarivalo päällä, mopo edelleen sammutettuna. Ledipolttimot pudottavat jännitettä vain 0,2 V.

Takavalo

Taka- ja jarruvalo.

Takavalo

Jarruvalon ero pelkkään takavaloon on riittävä

 

Sekä etu- että takalyhdyn sävyt ovat ok. Etuvalon keilassa lähietäisyydelle on toivomisen varaa.

Lyhyet

Pitkät

 

Yhteenveto

Tuotteiden ja toimituksen laatu yllätti positiivisesti. Toimitukset hoituivat luvattua nopeammin. Tulliin ei jäänyt yksikään. Kaikki polttimot toimivat moitteetta. 6- ja 3 -ledisten putkipolttimoiden korvaajien tehonkulutukset olivat tarkasti ledien määrän mukaiset.

Valon määrät eli valovirrat ovat täysin riittävät verrattuna vastaaviin hehkulankapolttimoihin. Sävyssäkään ei ole valittamista, vaikka ero on aivan selvä (ledivalo on sävyltään huomattavasti kylmempi).

Muutamia puutteitakin havaittiin. Mitattu sähkötehon kulutus etenkin etuvaloissa herätti kummastusta. eBay-kauppojen wattilukemat (6 W, 12 W) jäivät kauaksi testijännitteellä saaduista kulutuksista. Samoin myöskin jarruvaloksi aiotussa 1 W polttimossa kulutus oli 0,48 W. Oletamme tämän siis johtuvan siitä, että ledipolttimoiden jännitealue on paljon suurempi kuin käyttämämme 12 V ja ilmeisesti on kyse tehosta maksimijännitteellä. Tämä kuitenkin on hyvä asia projektillemme, sillä haluamme pienentää tehonkulutusta. Mitattu kokonaistehonkulutus ledeillä oli vain 14% laskennallisesta tehonkulutuksesta 12 V hehkulankapolttimoilla.

PeeVelin laskennallinen akkukesto (akku 2,3 Ah) moottorin ollessa sammutettuna ja takavalo, mittarivalo ja etuvalo päällä on ledipolttimoilla 5 h. Tosin varauksen purkautuessa ja akkujännitteen pudotessa valojen käyttökelpoisuus tietenkin putoaa jo ennen kuin ledivalot sammuvat. Joka tapauksessa ero on valtava. Vastaava luku olisi 6 V hehkulankapolttimoilla 1,2 h ja 12 V hehkulankapolttimoilla vain 0,8 h.

6 W etuvalopolttimo (mitattu 3W) lämpeni testeissä (kesäkelissä, mopon seisoessa) yllättävän kuumaksi. Pitää seurata, miten kanta ja umpio kestävät tämän.

Pieni miinus tulee myös hieman turhan ohuista pakkauspusseista. Lisäksi PV:n suorakaidelyhdyn valokeilassa olisi toivomisen varaa, hehkulankapolttimolla on parempi. Lisäksi hieman arveluttavaa on, miten paljas (suojalakkaamaton) polttimoelektroniikka kestää kosteat olosuhteet. Lakkaaminen johtamattomalla elektroniikkalakalla saattaisi olla viisasta.

6V sähköjärjestelmän muuttaminen 12V järjestelmäksi – kytkentäkotelo

6V -> 12 V muutoksen artikkelisarjan aikaisemmat artikkelit järjestyksessä:

1. Sytytyspuolan ja valopuolan vaihto
2. 6V sähköjärjestelmän muuttaminen 12V järjestelmäksi – esivalmistelut
3. 6V sähköjärjestelmän muuttaminen 12V järjestelmäksi – osat
4. 6V sähköjärjestelmän muuttaminen 12V järjestelmäksi – peruskytkennät: jännitteensäädin/tasasuuntaaja, akku
5. 6V sähköjärjestelmän muuttaminen 12V järjestelmäksi – mittaukset
6. 6V sähköjärjestelmän muuttaminen 12V järjestelmäksi – johtosarjan muutokset

Seuraavassa on esivalmisteltu varsinaista kytkemistä mopoon kytkentäkotelo, johon asennettiin USB latauspistoke ja sulakesuojaukset sekä akun jännitteen mittari.

Kytkentäkoteloon rakennettiin seuraavat toiminnot:

• Valosähköjen +12 VDC syötön sulake (=akun sulake)
• +12 VDC jako ja samalla mittauspiste (virtalukon takana)
• USB pistoke
• Akun ja samalla sen latauksen jännitemittari
• 12 VAC jako (lähinnä mittauspisteen takia)
• Maa, -12 VDC

Akullinen 12 VDC järjestelmä mahdollistaa monta asiaa. Nykypäivänä USB latauspistoke on  tarpeellinen lisä mopoonkin. Latauspistoke mahtui yhteen läpivientireikään nätisti, kunhan purettiin pistoke-elektroniikka kotelostaan.

Akun yli olevasta jännitteestä tietoa antava minikokoinen mittari asennettiin myös läpinäkyvään kytkentäkoteloon. Mittari toimitettiin johtimet irroitettuna ja ne juotettiin ensin kiinni. Mittari suunniteltiin aktivoitumaan, kun virtalukko käännetään ON -asentoon ja mittaa tässä asennossa jatkuvasti, siis mopon ollessa käynnissä. Näin saadaan tietoa myös latauksen toimivuudesta.

USB-pistokkeen elektroniikka otettiin pois kotelostaan.

Kotelon takakansi aukeaa kun nipsut painaa sisään

Elektroniikka irroitettu kotelostaan

Jännitemittarin hyvä paikka on ”etupaneelissa” USB-pistokkeen vieressä. Pistoke on hyvä olla keskipaikassa ja johdot mopon sähköjärjestelmästä tuodaan kahdesta läpiviennistä vastakkaiselta sivulta.

Sijoittelun hahmottelua, myös sokeripalojen ja sulakepitimien osalta.

Jännitemittari tuli johtimet irtonaisena ja ne juotettiin kiinni

Ohut holkkisukka pitää johdot nipussa.

Turhat ripustuspaikat napsaistiin pois, muuten kotelon kansi ei mene kiinni kun mittari laitetaan pystyyn

Lopuksi irroitetaan jännitemittarin suojakalvo

USB-pistokkeiden johtojen juottaminen. Muista napaisuus!

USB pistokkeen syöttöjohdot juotettu.

Mittarin johdot juotettiin USB-pistokkeen johdojen rinnalle. Näin vähennettiin kytkentäpaikkojen tarvetta.

Jännitemittarin paikka tulee pystyyn USB-pistokkeen viereen

Kaikki mahdolliset kytkennät kannattaa tehdä valmiiksi ennen mopoon asennusta. Myös sulakepidin valmisteltiin.

Johdon asentaminen sulakepitimeen

USB-pistokkeen etupaneelin irrotus Dremelin katkaisulaikalla. Irroituksen jälkeen paneelin pohja hiottiin tarkasti kytkentäkotelon läpivientiin sopivaksi.

Paneelin lisäksi suoja myös pistokkeen suoja uusiokäytetään

Kytkentäripojen paikkojen hahmottelua

USB-pistoke sekä sen paneeli liimattiin kirkkaalla Bisonin liimalla.

Bison läpinäkyvä ja luja muoviliima

Lopullinen kotelosijoittelu. Jännitemittari, USB-pistoke ja sulakekotelo liimattu paikoilleen.

Tästä lähdettiin kytkemään mopon sähköjärjestelmään.

Suzuki PV paperimainoksia ja lehtiartikkeleita

On mukava katsella Suzuki PV mainoksia ja artikkeleita, jotka ovat säästyneet netin syövereissä. Onneksi jotkut ovat nähneet vaivaa ladatakseen niitä verkkoon.

Vielä mukavampi fiilis tulee kun saa alkuperäisen paperimainoksen käsiinsä. Huuto.net -sivun kautta löytyi vuoden 1983 ja 1986 vuoden mainokset asiallisesti laminoituna.

Paperimainoksessa on tunnelmaa ja sopii koristeeksi vaikka seinälle – jollei muualle niin kesämökin huussin… Vasemmalta oikealle: 1986, 1982, 1983.

Vuoden 1986 mainoksessa esitellään Solifer-laivasto. SM profiloidaan jokamiehen perusmopoksi, todennäköisesti myös maakuntien vanhempia kuskeja houkuttelemaan. S-versiota taas krossarina ja Love-skootteria tyttöyleisölle. Suzuki PV:n mainoslauseissa toistuu sielukkuus ja hallittavuus.

Vuoden 1982 mainoksessa korostetaan samaa ”maagismustaa” mutta houkutellaan myös tyttökuskeja hieman pehmeämmällä henkilökuvalla. Hyvä käsiteltävyys, mm. vaihteiden ja kytkimen kevyt toiminta on esillä. Lisävarusteet on tuotu korostetusti esiin työkalusettiä myöten. Ohjevähittäishinnaksi on laitettu 3590, onneksi markkoja. Mainoksessa on myös kilpailu, jolla voittaja sai Solifer -pusakoita. Onkohan jollain tallella sellainen vielä?

Vuoden 1983 mainoksessa Solifer kauppiaat (Kesko) mainostivat ”maagisella tyylillä” ja mustalla värillä ja kyydissä oli maaginen musta kuski. Lisäksi korostettiin tuimaa tehoa ja samalla hyvää käytöstä ja jopa maasto-ominaisuuksia (!). Tekniikan puolella korostettiin itsenastoitettavia Nokian Mud & Snow -renkaita, kärjetöntä sytytysjärjestelmää, valaistua mittaria, uusittua kestävämpää satulaa, tukevaa kehtorunkoa ja tehokkaita jarruja.

Kannattaa muuten lukea myös paperimainosten takasivut. Onneksi elettiin C-kasettiajan lisäksi markka-aikaa, muuten esim. ruohonleikkurien ja puutarhajyrsinten hinnat hirvittäisivät.

Kannattaa lukea myös mainosten hauskat takasivut

– – – Edit – – –

Huuto.net -palvelusta löytyivät myös seuraavat lehdet, joissa suzuki PV artikkeleita:

• Tekniikan Maailma 7/1986: ”Samalta viivalta: Helkama Ässä, Honda Monkey, Solifer Suzuki PV 50, Tunturi Break” 1 2 3
• Tekniikan Maailma 7/1992: ”Ensimmäinen ja viimeinen: Helkama AX, Honda Monkey Z50, Suzuki PV 50, Suzuki S1, Tunturi City, Tunturi Hopper, Tunturi Tiger Aqua, Yamaha BW’S 50, Yamaha Jog 50” 1 2 3 4
• Tuulilasi 7/87: ”Lelumopot: Honda Monkey ja Solifer Suzuki PV 50” 1 2
• Tuulilasi 6/1997: ”Tenavat: Honda Monkey, Peugeot Squab, Suzuki PV” 1

Lehdet, joissa Suzuki PV artikkeleita: TM 7/86 ja 7/92 sekä Tuulilasi 7/87 ja 6/97

Blogiyhteenveto 2015 – kiitokset lukijoille!

WordPress.com tarjoaa jälleen kerran hauskan ja mielenkiintoisen tilastoraportin kuluneesta vuodesta.

Blogia luettiin vuonna 2015 n. 130000 kertaa ja se saavutti hienon 200000 lukukerran rajan 14.10.2015.

Klikkaa tästä nähdäksesi koko raportin (englanniksi)

Kiitokset lukijoille vuodesta 2015 ja mukavaa ja turvallista mopovuotta 2016!

 

 

6V sähköjärjestelmän muuttaminen 12V järjestelmäksi – johtosarjan muutokset

6V -> 12 V muutoksen artikkelisarjan aikaisemmat artikkelit järjestyksessä:

1. Sytytyspuolan ja valopuolan vaihto
2. 6V sähköjärjestelmän muuttaminen 12V järjestelmäksi – esivalmistelut
3. 6V sähköjärjestelmän muuttaminen 12V järjestelmäksi – osat
4. 6V sähköjärjestelmän muuttaminen 12V järjestelmäksi – peruskytkennät: jännitteensäädin/tasasuuntaaja, akku
5. 6V sähköjärjestelmän muuttaminen 12V järjestelmäksi – mittaukset

Aikanaan hankkimamme 12V tarvikejohtosarja (Mopo Sport 36610-17270-1) tuli muuttaa siten, että valopuola syöttää vaihtovirtaa vain jännitteensäädin/tasasuuntaajalle ja äänimerkille ja valot ja muut käyttökohteet ovat tasasähköjärjestelmässä. Haasteena oli tietenkin se, että sähkökaavionkin mukaan johtosarjassa kaikki käyttösähköt (valosähköt, Y/W -johdot) oli kytketty yhteen ja tämä tietenkin piti muuttaa.

Johtosarjasta ei löydy mitään rakenteellista dokumentaatiota mutta onneksi saimme sellaisen käsiimme tutkittavaksi. Seuraavassa tutkitaan perusteellisemmin, miten johtosarja on rakennettu.

Ensiksi tarkastelimme johtosarjaa kaaviota vasten ja merkitsimme osat teipillä.

Johtosarja selitteineen

Johtosarjan käyttösähkötoteutuksen tutkiminen

HUOM: älä turhaan katkaise mitään johtoja tai leikkaa muovisukkaa auki, se ei ole tarpeen!

1. Avataan teipit paksumman kiiltävän muovisukan päistä. Jätetään muut teippaukset ennalleen.
2. Liu’utetaan muovisukka sivuun. Alta paljastuvat seuraavat johtojen niputukset ja jaot:
   1. Jarrukatkaisimilta tulevat johdot (W/B, 2 kpl) kytketty yhteen johtoon (W/B) kohti takajarruvaloa. Näillä ei ole merkitystä aikomamme 6V->12V muutoksen kanssa.
   2. Käyttösähköjen (valosähköt) jako on toteutettu kahdessa pisteessä:
      • Magneetolta tuleva johto (Y/W)
      • Valokatkaisijalle lähtevä johto (Y/W)
      • Äänimerkille lähtevä johto (Y/W)
      • Jarruvalokatkaisimille lähtevät johdot (O, 2 kpl)
      • Jännitteensäätimelle lähtevät johdot (Y/W, 3 kpl)
3. Poistetaan jakoliitoksista teipit
4. Avataan ensimmäinen käyttösähköjako kiertämällä parittaiset liitokset auki. Ei katkaista johtimia!
5. Paikannetaan yleismittarin vastusmittauksella valokatkaisijalle menevä Y/W johto. Tässä sarjassa se oli se ”pääjohto”, joka jatkoi toiseen käyttösähköjakoon (kohti jännitteensäädintä).
6. Jäljelle jakoon jäivät oranssit johdot, joilla 6V->12V muutoksessa ei ole merkitystä sekä äänimerkin ja magneeton Y/W johto. Todetaan jälkimmäinen myös varmuuden vuoksi yleismittarilla.
7. Avataan toinen käyttösähköjakoniputus vastaavasti.
8. Paikannetaan yleismittarilla erillinen pyöreäliittiminen jännitteensäätimelle menevä johto. Tässä johtosarjassa se oli jakokohtien välillä kulkenut ”pääjohto”.
9. Jäljelle tähän jakokohtaan jäivät jännitteensäätimen liittimelle menevät johdot (Y/W, 2 kpl).

Edellä mainitty prosessi pääpiirteissään kuvina seuraavassa.

Johtosarjan tutkimisessa käteviä ovat sähkökaavio, terävä ”kirurginveitsi”, pehmeä alusta ja nuppineulat.

Muovisukan päissä olevien teippien aukaisu ja poisto.

Muovisukka sivuun ja alka paljastuvat jakokohdat.

Yksi jakokohta oli paljas, kaksi suojattuja teipillä.

Käyttösähkön (valosähkö) jako oli tehty kahdesta pisteestä. Keskellä nuppineuloilla tuettuna menee ”pääjohto” valokatkaisijaille vasemmalle ja jännitteensäätimen nippuun pyöreään liittimeen oikealle. Siitä on jaettu oranssilla johdolla jarruvalokatkaisimille ja Y/W johdoilla jännitteensäätimen liittimeen.

Yksi käyttösähkön jako purettuna. Yhtään johtoa ei ole katkaistu pääksi, vaan ne on kuorittu keskeltä ja kierretty yhteen (ns. ”ryöstöliitos”).

Toinenkin käyttösähkön jako purettuna.

Varmistetaan vielä yleismittarin resistanssimittauksella, että ”pääjohto” menee valokatkaisijan liittimeen toisesta päästään.

Varmistetaan myös, että ”pääjohto” menee jännitteensäätimen johtonipun pyöreään liittimeen toisesta päästään. Pääjohto ja tämä liitin on tärkeä johtosarjan muutoksessa.

Lopuksi varmistetaan, että ”pääjohdosta” jaetut muut Y/W johdot menevät jännitteensäätimen liittimiin.

Yhteenveto johtosarjan käyttösähkötoteutuksesta

• Y/W ”pääjohtona” kulkee johto valokatkaisijan liittimestä jännitteensäätimen pyöreäpäiseen erilliseen liittimeen
• Em. pääjohto on kuorittu kahdesta kohtaa kahta ryöstöliitostyyppistä jakopistettä varten. Kaikki jakopisteet ovat leveän muovisukan sisällä.
• Mitään johtimia ei ole liittämistä varten katkaistu, vaan ne on kuorittu n. 5 mm matkalta.
• Ensimmäisessä jakopisteessä magneetolta lukien on toiselta jarrukatkaisimelta toiselle jarrukatkaisimelle menevä yhtenäinen oranssi johto sekä magneeton ja äänimerkin välillä oleva yhtenäinen Y/W johto.
• Toisessa jakopisteessä on jännitteensäätimen liittimille menevä yhtenäinen johto.

Muutokset johtosarjaan

1. Pura edellä esitetyllä tavalla esiin jakopisteet muovisukan alta ja kierrä liitokset auki.
2. Suojaa huolellisesti valokatkaisija-jännitteensäätimen pyöreäliittimisen johdon magneeton suunnasta laskien toinen kuorittu jakokohta. Tämä johto on 12VDC valosähköjärjestelmän (tasasähköjärjestelmä) pääjohdin. Merkkaa se esim. tarrakirjoittimella ”12VDC”.
3. Uudelleenyhdistä oranssi jarruvalokatkaisimille menevä johto ensimmäiseen jatokohtaan. Suojaa kohta teipillä.
4. Yhdistä jäljelle jäävät Y/W johtoparit magneetto/äänimerkki ja jännitteensäätimen liitin keskenään ja suojaa liitos kutistesukalla. Tämä johto on 12VAC vaihtosähköjärjestelmän pääjohto.
5. Suojaa W/B jako, jos ei ole suojattu.
6. Liu’uta johdinsarjan muovisukka takaisin paikoilleen ja suojaa huolellisesti sen päät teipillä.
7. Jännitteensäätimen pää johtosarjasta: merkkaa tarrakirjoittimella molemmat jännitteensäädinjohdoista vaihtosähköjohdoiksi ”12VAC”. Kytke toinen 12V jännitteensäädin/tasasuuntaajaan. Toisen voi jättää suojattuna kytkemättä tai kytkeä kytkentärasiaan testauspisteeksi.

Johtosarjan toteutuksesta

Johtosarja on mitä ilmeisemmin toteutettu kustannustehokkuus etusijalla. Sarja oli suojattu ja niputettu teipillä sekä leveimmällä kohdalla olevalla mustalla kiiltävällä muovisukalla. Niputus ja suojaus tällä tasolla on tehty hyvin. Johtimien jakoliitokset oli tehty kiertämällä n. 5 mm matkalta katkaisematta kuoritut johtimet yhteen (johtoja ei oltu katkottu päiksi, oli käytetty ns. ”ryöstöliitosta”). Käyttösähkön (valosähköt) jakopisteitä oli kaksi, ilmeisesti käytännön syistä. Kaikkia johtoja kun on vaikea saada kierreliitettyä yhteen kytkentäpisteeseen. Jaot oli suojattu teipein, jota oli yleensä vain yhden kierroksen verran. Sopivasti osuva jatkuva hankaus voisi kuluttaa teipin puhki ja tuottaa oikosulun.

Miten tästä eteenpäin? Seuraavaksi on luonnollisesti muutettava kytkennät mopossa em. kuvausta vastaavaksi. Tästä erillisessä artikkelissa myöhemmin.

Kaasuttimen Dellorto PHBG säätö, osa 3

Edellisen säädön jälkeen ongelmaksi jäivät vaikeutunut käynnistys ja alakierrosalue muutenkin (kierrosherkkyys, vääntö). Seuraavaksi pyrimme siksi vaikuttamaan tyhjäkäyntiin ja alakierrosalueeseen.

Pidämme suuttimen toistaiseksi samana (70), sillä yläkierrosalueella toiminta oli hyvä. Sen sijaan neula laitettiin rikkaammalle.

Vaijerin irroitus ja asennus on hieman hankalahko toimenpide, varsinkin jos ei ole aikaisemmin asennusta tehnyt. Vinkkejä saa artikkelista ”Kahvojen ja vaijereiden asennus”.

Kaasutin jälleen irti imukaulastaan, jotta luistin kannen ruuveihin pääsee kätevästi käsiksi.

Luistikammio. Alhaalla näkyy pääsuutin, johon neula painuu.

Luisti/neulapaketti jousineen ja vaijereineen.

Neulaa nostettiin ylöspäin laittamalla sokkaa yksi lovi alaspäin, kolmanteen ylhäältä lukien. Varaa jäin rikastaa vielä yhden loven verran.

Neulan sokan siirto alaspäin nostaa neulaa ja päästää enemmän bensiiniä kaasuttimeen alakierroksilla.

Neulan siirron jälkeen tehtiin tyhjäkäynnin ja seoksen perussäätö.

Seosruuvin säätö.

Käynnistyminen parani selvästi.  Yläkierroksiin ei odotetusti tullut muutosta, kuten ei pitäisikään. ”Röpötys” ei siis palannut. Jälleen päätimme kokeilla rauhassa näitä asetuksia useilla eri käyntilämpötiloilla ja ajokeleillä ja katsoa tarvitaanko lisäsäätöä. Alkusyksystä on hyvät mahdollisuudet kokeisiin, sillä päivät ovat lämpimiä mutta illat viilenevät nopeasti – ja sadettakin välillä piisaa.

 

 

 

 

 

Kaasuttimen Dellorto PHBG säätö, osa 2

PeeVelin kaasuttimen perussäätö on esitetty artikkelissa ”Kaasuttimen (Dellorto PHBG) säätäminen sisäänajoa varten”. Perustietoa säädöstä saa ”Kaasuttimet ja niiden säätö”-sivun kautta.

Perussäädössä sisäänajoa varten aikanaan säädettiin neulaa ja seosruuvia sekä tyhjäkäynti kohdalleen ja mopo toimi kohtuullisen hyvin. Em. säädöt eivät teoriankaan mukaan kuitenkaan vaikuta kuin alakierrosalueeseen ja toimintakokeissa luonnollisesti siksi emme olleet tyytyväisiä koko kierrosalueen säätöön. Dellorto PHBG kaasuttimessamme oli 74 suutin ja pääsuuttimella on merkitystä nimenomaan yläkierrosalueeseen (3/4 kaasu – täysi kaasu). Liian rikkaasta seoksesta kertoo näppituntuma hieman liian korkeasta kulutuksesta ja savutuksesta ja se, että ryyppyä ei juuri tarvita kylmänäkään. Juuri ennen täyttä kaasua, siis yläkierroksilla alkoi ”röpotys”. Tämä kertoo liian isosta suuttimesta.

Suuttimia ostettiin niiden edullisen hinnan (ja hankintavaivan) takia heti pari vaihtoehtoa, 70 (Mopo Sport 0148670 02) ja 72 (Mopo Sport 0148672 02). Kierrekoko näissä on tuttu metrinen kierre M5 x 0,75.

Dellorto PHBG kaasuttimen pääsuuttimen vaihto vaihe vaiheelta on esitetty seuraavassa. Työn nopeuttamiseksi emme irroittaneet mitään muuta kuin kaasuttimen imukaulastaan ja kaasuttimen pohjan. Emme irroittaneet edes polttoaineletkua ja kaasuttimen pohja irroitettiin vielä siten, että siellä ollut bensiinikin jäi talteen. Irroitimme myös suutinrungon tutkiaksemme neulan asentoa ja päätä.

Työkalujen ja myös käsien/hanskojen tulee olla puhtaat, sillä pienikin roska kaasuttimessa voi aiheuttaa harmia. Samalla tulee tarkistaa tiivisteet ja vaihtaa tarvittaessa. Tulppa kannattaa puhdistaa ennen kokeiluja, sillä se vakioi koetilannetta. Paina myös muistiin, miten mopo hyvin käynnistyi ennen vaihtoa (polkaisut, ryypyn käyttö).

1. Osta muutama erikokoinen suutin ja tarvittaessa kaasuttimen tiivistesarja.
2. Puhdista tulppa, vaihda tarvittaessa uuteen (tällä vakiodaan koeajotilannetta).
3. Varaa oikeat työkalut (risti- ja talttapäämeisseli, 8 mm kiintoavain, puhtaita nukkaamattomia rättejä). Puhdista työkalut ja kätesi/hanskasi huolellisesti.
4. Laita polttoainehana kiinni ja leveä, puhdas astia moottorin alle estämään mahdollinen polttoaineen tippuminen maahan).
5. Ota kaasutin irti imukaulasta ja taita sitä sivulle sen verran, että pohjan saa irti.
6. Ota kaasuttimen pohja irti (4 ristipääruuvia + aluslevyt, jätä ne paikoilleen) ja tarkista sen tiivisteen kunto.
7. Irroita pääsuutin talttapäämeisselillä. Jos et halua suutinrungon tulevan ulos, pidä rungosta vastaan aluslevyn takaa 8 mm avaimella.
8. Kiinnitä uusi suutin vanhan tilalle, tarkista vielä, että roskia ei ole mennyt suuttimeen.
9. Laita kaasuttimen pohja kiinni, kiristäen ruuveja tasaisesti ristiin.
10. Puhdista imukaula ja yhde kaasuttimen puolelta ja laita kaasutin kiinni imukaulaan huolellisesti.
11. Avaa polttoainehana ja tarkista vuodot.
12. Suorita koekäyttö paikoillaan, tee tyhjäkäynnin ja seoksen perussäätö. Havainnoi, kuinka hyvin mopo käynnistyi tällä kertaa verrattuna aikaisempaan.
13. Suorita koeajo: käy läpi kaikki kierrosalueet, testaa vääntöä ja huippunopeus. Tutki savutusta ja tulppaa.

M5 X 0,75 kierteellä olevat suuttimet kokoa 70, 72 ja 74

Kaasuttimen irroitus imukaulasta ja siirto sivuun. Muista alusastia; älä päästä bensiiniä luontoon!

Pohjan irroitus. Pääsuutin näkyy keskellä uloimpana.

Ilman pitämistä rungosta vastaan 8 mm kiintoavaimella, pääsuutin tulee rungon kanssa pois.

Oletuksena tässä kaasutinmallissa on 74 suutin.

Kiintoavaimella vastaan pitäen suutin ja taustalevy lähtee rungostaan.

Uuden suuttimen ruuvaus paikoilleen.

Suutin runkoineen ja aluslevyineen ruuvataan takaisin kaasuttimeen varoen rikkomasta tai kolhimasta neulaa.

Toimintakokeet:

Ensiksi vaihdettiin 74 -> 72. Kone käynnistyi ekalla polkaisulla kun kaasutin oli tayttynyt bensiinillä. Edelleenkään ei kylmäkäynnistykseen tarvittu ryyppyä ja kone savutti hieman, tosin vähemmän. Seuraavaksi tehtiin seoksen ja tyhjäkäynnin perussäätö. Koeajossa moottori väänsi hyvin, ei ”booausta”. Yläkierrosalueella esiintyi yhä kuitenkin ”röpötystä”, mutta hieman vähemmän. Tästä päättelimme, että olemme menossa oikeaan suuntaan.

Seuraavaksi tehtiin suuttimen vaihto 72 -> 70 ja jälleen tietenkin seoksen ja tyhjäkäynnin perussäätö. Nyt käynnistyksen luonne muuttui selvästi. Käynnistyminen vaikeutui 1-2 polkaisusta lukuisiin. Lisäksi tarvittiin kylmänä ryyppyä. Positiivista oli, että koeajossa yläkierroksetkin vetivät nyt paremmin ja ”röpötys” oli lähes hävinnyt. Savutus oli selvästi pienempää. Ehkä aavistus vääntöä katosi 1/4…1/2 sekä 3/4 alueilta mutta sitä oli vaikea arvioida tarkasti lyhyen ajon perusteella.

Päätimme kokeilla rauhassa näitä asetuksia, jotta muodostuu hyvä kuva, mihin suuntaan viedä seuraavaksi. Todennäköiset seuraavat toimenpiteet ovat, että pyrimme vaikuttamaan tyhjäkäyntiin ja alakierrosalueeseen. Pidämme suuttimen samana (70), laitamme neulaa rikkaammalle (sokkaa yksi lovi alaspäin, kolmanteen ylhäältä lukien) sekä seosruuvia vähän rikkaammalle. Näistä lisää myöhemmin.