PeeVelin paluu tulevaisuuteen – rekisteriin

Tämän blogin sivu mopon rekisteröinnistä löytyy täältä.

PeeVelin historia

Tämän yksilön alkuperäinen ostopaikka on Pori. Käyttöönottopäivä on 4.4.1994.

Vuosimalli on PV50 1994 (R). Tämä on luettavista runkonumero- ja vuosimallitaulukosta, kun tietää mopon runkonumeron.

Mopolla on ollut kolme rekisteriin merkittyä omistajaa ja se on poistettu rekisteristä 5.11.2003. Mopo on ollut jossain muussa kuin laillisessa tieliikennekäytössä yli kymmenen vuotta. Sattumalta saimme poliisin avulla tietää myös, että Ilmoitettuja kolareita tai varkauksia ei tämän yksilön tiedoissa ole.

Edellinen rekisteriin merkitty omistaja löytyi AKE:n avulla ja häneen saatiin yhteys puhelimitse. Papereita ei kyseisestä yksilöstä kuitenkaan ainakaan helposti löytynyt. AKEn paperittoman ajoneuvon määritelmän mukaan ajoneuvo ei kuitenkaan ole paperiton, sillä siitä löytyy omistusoikeusketju. Omistusoikeusketju hoidettiin katkeamattomaksi ajoneuvon luovutuskirjan avulla, jonka lähetimme esitäytettynä postitse allekirjoitettavaksi palautuskuoren kera.

Rekisteröinti- ja katsastustilanne

Koska kilvet oli palautettu, ajoneuvolle piti tehdä rekisteröintikatsastus katsastusasemalla. Aika piti varata etukäteen. Mukaan otettiin edellisen rekisteriin merkityn omistajan ja uuden omistajan allekirjoittama luovutuskirja, selvitys ajoneuvon vaiheista sekä korjauskuvaus, varaosalista ja kuitit pääosista sekä tietysti itse mopo. Siirtolupaa emme tarvinneet, koska siisti mopo sopi hyvin farmariauton takakonttiin tangot taakse taivutettuina.

PeeVeli purettu autosta katsastusasemalla

PeeVeli odottamassa vuoroaan

Erilaisten tarkistusten välillä oli odottelua todella kuumalla parkkipaikalla.

Katsastustapahtuma eteni pääpiirteittäin seuraavasti.

• Tiskillä tilattiin rekisteröintikatsastus, minkä hinta oli 80 € ja valvontamaksu 3,60 €, eli yhteensä 83,60 €.
• Katsastusmies tarkisti luovutuskirjan ja selvityksen ja otti niistä kopiot.
• Mopon vaiheista ja korjauksista kerrottiin suullisesti.
• Moposta tarkistettiin rungon ja moottorin numerot.
• Pituus- ja leveysmitat sekä akseliväli mitattiin.
• Myös renkaiden kunto ja tyyppihyväksyntä tarkistettiin.
• Välitykset tarkistettiin.
• Tästä yksilöstä ehtiin selvityksen perusteella ns. prosenttiosaluettelo. Mopon osista on vain osa ns. merkityksellisiä ”prosenttiosia” ja tähän mopoon vaihdettujen näiden osien määräksi merkittiin 3%.
• Katsastuksen huomautuksiin (jotka päätyivät myös rekisteröintitodistukseen) kirjattiin LTJ -tyyppikoodi ja -mallimerkintä, vetojärjestelmä, kaasuttimen merkki ja malli, välityssuhde ja valmistusmaa sekä edellinen rekisteritunnus.

Katsastaja työssään.

Rekisteröintikatsastuksen jälkeen paluu tiskille rekisteröimään ajokki ja ottamaan vakuutus – ja tietysti vastaanottamaan rekisterikilpi. Rekisteröinti maksoi 16,60 € ja sarjakilpi 6 €.

Läpi meni!

Epilogi katsastuksesta

Ilmeisesti kovin usein kilvistä riisuttuja mopoja ei tuoda uudelleen rekisteröintiin, oli nimittäin hieman uudenoloista – tai vain harvinaista – henkilökunnalle tiskin takana ja myös katsastusmiehelle. Rekisteröintikatsastus ja rekisteröinti kesti yhteensä reilusti yli tunnin. Jonoja ei ollut. Paljon oli joutui katsastaja kyselemään ja poikkeilemaan koneella välillä.

Hieman jäi toimintakokeen puuttuminen ihmetyttämään. Mopolla ei ajettu eikä sitä edes käynnistetty. Odotimme etukäteen, että vähintäänkin valot, äänimerkki ja jarrut ja ohjaus olisi testattu.  Lisäksi arvelimme, että mopoa olisi tarkisteltu mahdollisten viritysten varalta muutenkin kuin välitysten osalta (esim. kaasuttimen ja sylinterin koko). Ehkä tässä käytetään tapauskohtaista harkintaa. Selvityksemme olivat hyvät ja meillä oli ostokuitit jne. mukana.

Katsastusaseman palveluasenne oli erittäin kohdallaan. Kiitos Plus Katsastuksen henkilökunnalle hyvästä palvelusta!

Isää taisi jännittää katsastus enemmän kuin poikaa tänä poikkeuksellisen helteisenä kesäpäivänä, joten mentiin juhlimaan reilun vuoden hanketta virvokkeille.

Emmeköhän ole ansainneet nämä.

Kilvet kiinnitettiin vasta kotona.

Näitä on odotettu.

Kilpien kiinnitys on mieluisa kokoonpanovaihe, ehkä mieluisin?

Viimeistelyt rekisteröintikatsastukseen

Vakiopakoputken kanssa oli monia sovitusongelmia, joten ensiajot ajeltiin kunnostamallamme tehopakoputkella. Kuitenkin katsastukseen vaihdettiin tehopakoputken tilalle uusi, hieman modifioitu (ks. artikkeli ”Vakiopakoputken uudelleenmuotoilu”) tarvikevakioputki sekä asennettiin myös uusi lämpösuoja paikoilleen. Uusi lämpösuoja perusvahattiin molemmin puolin muiten osien tapaan ennen kiinnitystä. Putken asennus ei mennyt vieläkään kovin helposti ja pientä sivistynyttä voimankäyttöä tarvittiin. Putki laitettiin kiinni toisesta päästään ja taivutettiin hieman lihasvoimalla. Vaikka kiinnityksen ajaksi teipattiin vaahtomuovisuojia uuden maalin kolhiintumisen estämiseksi, tuli runkoon pieniä kolhuja, jotka jouduttiin paikkamaalaamaan.

Vakiopakoputki paikoillaan

Uudelleenmuotoilu sopii jykevämmän iskarin taakse mainiosti.

Lämpösuoja kiinnitettiin viidellä kuusiokoloruuvilla aluslevyineen.

Lämpösuoja paikoillaan.

Satulan kiinnitysvipu laitettiin paikoilleen. Sekä saranasta että raudasta hitsatun satulan pohjalevyn mitoitus oli vieläkin sen verran pielessä, että hieman kumivasaraa satulan kiinnitysrautaan käyttäen kiinnitysvipu löysi kiinnitysraudan reiän.

Satulan lukitus paikoillaan

Peiliä ei tähän yksilöön vielä ole. Sen laittamista harkitaan kuitenkin vakavasti, sillä siitä kyllä olisi hyötyä taajama-ajossa. Pakollista se ei tähän 1994 käyttöön otettuun yksilöön ole. Wikipedian ajoneuvoluokkakuvauksen mukaan vasta vuodesta 2004 eteenpäin valmistetuissa mopoissa tulee olla tieliikennekäytössä vilkut, sivuheijastimet ja kuljettajan vasemmanpuoleinen peili. Peilin pakollinen käyttö on taas taas ollut 1995-vuodesta lähtien.

Ensimmäisten koeajojen jälkeen pyörät kiristettiin vielä uudelleen ja mutterit lukittiin sokilla. Muutenkin mopo käytiin pikaisesti läpi kaikkien turvallisuuteen oleellisten kiristyksien osalta mahdollisten löystymisien varalta (mm. vaijerit, takajarruvivusto, jne.).

Lopuksi PeeVeli vielä siistittiin edustuskuntoon.

Kaasuttimen (Dellorto PHBG) säätäminen sisäänajoa varten

Perustietoa 2-tahtikaasuttimista löytyy tämän blogin kaasutinlinkkisivulta.

Jos kyseessä on moottorin sisäänajo, säätö on yleensä syytä tehdä kahdesti, ennen sisäänajoa ja sen jälkeen, sillä moottorin ominaisuudet muuttuvat ensikulumisen ja -asettumisen myötä. Sisäänajossa myös on suositeltavaa, että moottori käy rikkaammalla seoksella.

Dellorto PHBG kaasutin

Dellorto PHBG on 2T ja 4T moottoreille tarkoitettu pyöreäluistinen kaasutin, missä on nosta-ja-pyöritä mallinen ryyppy (racing-malleissa on kätevämpi vaijeriryyppy). Kiinnitys moottoriin on Ø24mm ja ilmanpuhdistimeen Ø32mm. Kierteet ovat M32 x 1.25mm. PHBG sopii mainiosti 50cc sylintereille. Se ei ole kaikkein helpoin saada säätöihin, mutta vaivan jälkeen siitä saa erittäin hyvän. Säädöt sijaitsevat kaasuttimen vasemmalla puolella. Kaasuttimemme suuttimet: pääsuutin 74, tyhjäkäynti 50, ryyppy 60.

Dellorto PHBG. Säädöt vasemmalla puolella.

Dellorto PHBG räjäytyskuva

Seuraavassa on PeeVeliin tehty Dellorto PHBG kaasuttimen perusviritys askel askeleelta. Tämä prosessi perustuu oheiseen räjäytyskuvaan, lopussa kaasutinlinkkisivun lähteisiin ja tietysti käytännön kokeiluihin.

Vaihe 1: esivalmistelut

Ensimmäinen säätöön vaikuttava työ on laittaa kaasutin hyvin kiinni kaasuttimen kokoon nähden oikean kokoiseen imukaulaan ja imukaula kiinni sylinterissä olevaan laippaan (ks. artikkeli ”Moottorin kokoaminen 4 – sylinteri ja kaasutin”). Tiiviste on asetettava huolella. Tämä on yleisin vuotokohta, joten on suositeltavaa tarkistaa tämä ennen säädön aloitusta.

Tulppa kannattaa vaihtaa uuteen. Muista oikea lämpöarvo, ettei säätöjen ja kokeilujen jälkeinen tulpan ulkonäön arviointi mene pieleen (esim. musta tulppa kertookin väärästä, liian kylmästä lämpöarvosta, ei rikkaasta seoksesta).

Kaasuttimen asennuksen jälkeen on hyvä katsoa perusasiat kuntoon: tuleeko tulpalle kipinää ja tuleeko kaasuttimeen bensaa. Kipinän voi testata irroittamalla tulppa ja laittamalla se tulpanhattuun kiinnitettynä rungostaan vaikka sylinterin kanteen kiinni ja polkaisemalla ja havainnoimalla kipinä.

Sytytystulpan hattu kiinni ja tulpan rungon maadoitus kanteen. Kevyt polkaisu (moottori pyörähtää vain hieman) ja kipinän pitäisi näkyä päivänvalossakin. Muista, että virran pitää olla päällä ja/tai sammutusnappi RUN-asennossa!

Bensaa pitää myös tulla riittävästi kaasuttimeen, joten suodattimet kannattaa tarkistaa tukkeumien ja letkut nikellyksien (liian tiukat taivutuskulmat) varalta. Yksinkertainen testi on irroittaa letku kaasuttimen päästä ja laittaa astiaan ja avaamalla hana (testaa sekä ON että RES -asennot).

Kokeile vaijerin toimintaa asennettuasi se. Sen tulee toimia nykimättä molempiin suuntiin, eikä se varsinkaan saa hirttää kiinni, mikä voi olla vaarallista liikenteessä.

Vaijerin toiminnan kokeilua.

Polttoainesuodattimien virtaussuuntanuolet on syytä huomioida.

Vaihe 2: neulan säätö

Kaasuttimen säätö on hyvä aloittaa neulan sokka asetettuna keskimmäiseen loveen tai ainakin lähelle sitä. Dellortossamme oli parillinen määrä lovia ja sokka oli oletuksena toiseksi ylimmäisessä lovessa.

Siirsimme sokkaa yhden loven alaspäin, jolloin kone käy vamasti sisäänajovaiheessa rikkaammalla (muistisääntö sokan siirrolle: ”rikkaat lihavat asuvat alhaalla, laihat köyhät ylhäällä”).

Sokan siirto yksi lovi alaspäin.

Vaihe 3: perussäätö

• Käynnistä mopo ja anna sen lämmitä käyttölämpötilaan
• Säädä tyhjäkäyntiruuvista tyhjäkäynti siten, että moottori käy melko korkeilla kierroksilla
• Sulje seosruuvia hitaasti kunnes kierrokset putoavat ja sitten hitaasti ulospäin, kunnes moottori käy niin nopeasti kuin mahdollista. Tätä vaihetta voi joutua tekemään muutaman kerran oikean kohdan löytämiseksi.
• Säädä lopuksi tyhjäkäynti sopivaksi.

Vaihe 4: tulpan tutkiminen

Lyhyen ajon jälkeen irroita tulppa ja tutki sen väriä. Tumma väri kertoo, että kone käy rikkaalla seoksella ja se on sisäänajovirityksessä hyvä asia. Valkoinen väri on varoitussignaali liian laihasta seoksiesta ja kiinnileikkaamisriski on ilmeinen. Tällöin on syytä säätää uudestaan.

Näillä säädöillä mentiin sisäänajovaihe. Jatkosäädöistä kerrotaan erillisessä artikkelissa.

Toimintakokeiden vikojen korjaus – imuvuodot, äänimerkki

Artikkelissa ”Toimintakokeet, osa 1” oli kuvattu ensipolkaisut ja -käynnit löydöksineen. Öljyvuodon korjaus on esitetty artikkelissa ”Moottorilohkon kierteen korjaus irtokierteellä”.

Mopoa edelleen kokeiltaessa huomattiin kampikammiovuoto sylinterin alatiivisteestä. Tämä vaikutti oleellisesti moottorin toimintaan, sillä kaksitahtimoottorin kampikammiossa tulee olla vastapaine. Juurisyy oli tarvikesylinterin huono kohdistus lohkoihin, ks. artikkeli ”Projektin mokat ja kummallisuudet”. Sylinteri irroitettiin ja kiinnitysreikä koneistettiin kohdalleen ja sylinteri kiinnitettiin uudelleen kuten aikaisemmin uusin pitkin pinnapultein ja 6×20 mm pinnapultein (Mopo Sport 750-620). Tiiviste luonnollisesti vaihdettiin uuteen myös.

Tarvikesylinterin tuoreöljyvoitelun piipan tulppaus vuoti aiheuttaen lisää imuvuotoa, joten se tukittiin.

Myöhemmissä koeajoissa huomattiin, että Jousien kiinnitysreikien kumeista puuttuivat metalliholkit aiheuttaen jousien turhaa heilumista, mikä vaikutti myös ajettavuuteen. Holkit lisättiin jälkeen.

Em. asiat, mukaan lukien kaasuttimen perusäätö tehtiin ammattilaisen toimesta, mistä suurkiitokset hyvän ja rennon palvelun BT-Moto&Servicelle! Kaasuttimen säädöstä kerrotaan tarkemmin erillisessä artikkelissa.

PeeVeli jonossa BT-Moto&Service pihassa

Äänimerkiksi vaihdettiin aluksi räyheän kokoinen kromivaihtovirtamalli (Mopo Sport 325-061A). Tämäkin äänimerkki vain naksahteli. Mittauksissa selvisi, että jännite on alhainen.

Äänimerkin jännitteen mittaus

Jännite on alhainen äänimerkille

Vaihtoehtona oli parantaa sähköntuottoa tai hankkia herkempi äänimerkki. Päädyimme jälkimmäiseen vaihtoehtoon nyt aluksi ja parantaa sähköntuottoa myöhemmin ja muuttaa sähköjärjestelmä 6V järjestelmästä akulliseen 12V järjestelmään. Restaurantapäiviltä käytetty Transval TR8 -äänimerkki, ilmeisesti Tunturi-mopoissakin käytetty herkempi laite. Testatessa mopon käydessä se rääkäisikin iloisesti. Kiinnitysrauta hiottiin, ruostesuojamaalattiin ja pintamaalattiin. Rautaa ei muokattu, joten johtosarjan johdot eivät riittäneetkään, vaan jouduttiin jatkamaan. Vaikka jo taisteluväsymystä alkoi olla ja pikkuasioissa oikominen kävi mielessä, sähköt tehtiin kunnolla liittäen ja suojaten kutistesukalla, kuten kaikki muutkin sähköt. Äänimerkki kiinnitettiin siten, että ei kosketa muovikuorisena pakoputkeen, eikä ole tulpanvaihdon tiellä.

Käytetty Transval TR8 räikkä 6 VAC

Johtojen jatkaminen; kutistesukitus liittimiin asti. Huomaa uudistettu kiinnitysrauta.

Valmis johtojatkos

Sijoitus siten, että tulpanvaihto onnistuu eikä ole muovikuorisena liian lähellä pakoputkea.

Täällä minä kurkin ja minusta lähtee paha retroääni.